Hoitoalan esimiesten keinot ja haasteet epätyypillistä työaikaa tekevien alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä

Abstract

TIIVISTELMÄ

Miika Klinga & Ville Leskinen (2016). Hoitoalan esimiesten keinot ja haasteet epätyypillistä työaikaa tekevien alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma, 63 s., 4 liitettä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdessa eri sairaalaorganisaatiossa työskentelevien hoitoalan esimiesten kokemuksia ja näkemyksiä epätyypillisen työajan asettamista haasteista ja keinoista, joita heillä on käytössään vuorotyötä tekevien alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi tutkittiin millaisia uusia keinoja esimiehet haluaisivat ottaa käyttöönsä alaistensa hyvinvointia edistämään. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ryhmähaastatteluilla, jotka järjestettiin joulukuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelujen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kahteen ryhmähaastatteluun osallistui 8 osastonhoitajaa ja 2 apulaisosastonhoitajaa (n=10), jotka toimivat hoitajien esimiehinä.

Tutkimuksen osana toteutettiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, jossa kartoitettiin millaisia hyvinvoinnin edistämisen keinoja ja haasteita epätyypillistä työtä tekevien hoitajien esimiehet ovat kuvanneet aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 41 tutkimusta, joista suurin osa oli määrällisiä kyselylomakkein toteutettuja alkuperäistutkimuksia (n=27). Laadullisia alkuperäistutkimuksia oli seitsemän (n=7), joista viidessä käytettiin kyselylomaketta ja kahdessa ryhmähaastattelua. Katsausartikkeleita oli kuusi (n=6), joista yksi oli järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja viisi kuvailevia katsauksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa oli käytetty sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä (Williams ym. 2007).

Haastattelututkimuksen tuloksista nousi esille, että hoitoalan esimiehet pitävät työntekijälähtöistä johtamista tärkeimpänä teemana alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Sen voidaan nähdä toimivan pohjana koko työyhteisön hyvinvoinnin edistämiselle. Hoitajien esimiehet kokivat yksilön vahvistamisen, yhteisöä tukevat keinot, itsensä johtamisen sekä olemassa olevien resurssien hyödyntämisen ja vahvistamisen olemassa oleviksi keinoikseen alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Alaistensa hyvinvoinnin edistämisen haasteina esimiehet kokivat organisaatiotason haasteet, yhteisötason haasteet, yksilötason haasteet, omien keinojen rajallisuuden sekä epätyypillisen työajan tuomat haasteet toiminnalle ja hyvinvoinnille. Lisäksi alaistensa hyvinvoinnin edistämiseksi esimiehet ilmaisivat haluavansa lisää vaikutusmahdollisuuksia ja ohjausta työn kehittämiselle, jaksamista ja työn tekemistä helpottavia resursseja, yhteishenkeä ja yhteistyötä kasvattavaa toimintaa sekä alaisten motivoimisen mahdollisuuksia.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää epätyypillistä työaikaa noudattavien sairaalaorganisaatioiden yksiköiden esimiestyön kehittämisessä. Tutkimuksen kokemusten pohjalta voidaan todeta, että epätyypillistä työaikaa tekevien hoitajien esimiesten hyvinvoinnin edistämistä tarvitsisi alaisten hyvinvoinnin ohella tutkia lisää. Jotta vuorotyötä tekevien hyvinvointi voisi olla maksimaalista, on sekä alaisten että esimiesten hyvinvointi otettava yhtä lailla huomioon.

Asiasanat: esimiestyö, hoitoala, epätyypillinen työaika, hyvinvointi, vuorotyö

ABSTRACT

Miika Klinga & Ville Leskinen (2016). Means and challenges for healthcare managers to improve the well-being of their employees working atypical hours. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master's thesis of Health Education, 63p., 4 appendixes.

The goal of the research was to examine the experiences and views of healthcare managers, working in two separate hospital organizations, on the challenges posed by atypical working hours and the means that they have to improve the well-being of their employees doing shift work. In addition, the study included investigation on what type of new means the managers wished to use in order to increase the well-being of their employees. The study was done by qualitative methods using group interviews, which were organized in December 2015 and February 2016. The data collection method for the interviews was the theme interview and the data was analyzed using content analysis. The participants of the two group interviews were 8 head nurses and 2 assistant head nurses (n=10), who all work as managers of nurses.

As a part of the study was implemented systematic literature review, which surveyd what kind of means and challenges healthcare managers viewed according to previous research. A systematic literature review was selected consisting of 41 research studies, most of which were quantitative studies fulfilled with questionnaire (n=27). Qualitative studies were seven (n=7), five of which used the questionnaire and two (n=2) of them being interviews. Review articles were six (n=6), one of was systematic review and five descriptive reviews. In addition in one research study there was used both quantitative and qualitative approaches (Williams ym. 2007).

According to the results of the interview study, the healthcare managers see employee-focused leadership as a main theme in their efforts to support the well-being of their employees. Well-being of individuals has an influence on the work community as a whole and thus actions and efforts to improve the well-being of individuals are regarded as highly valuable by healthcare managers. The nurses' managers felt that individual strengthening, community support actions, self-leadership and the use and improvement of existing resources are the means at their disposal that they can use to improve the well-being of their employees. Challenges to the improvement of well-being of their employees are, according to the managers, organizational challenges, communal challenges, individual challenges, the limited means at their disposal and the challenges posed by the atypical working hours. Additionally, the managers expressed that in order to improve the well-being of their employees, they wish to have more influence and guidance on developing the work, more resources to ease the work and work-related stress, activities to increase team spirit and cooperation as well as possibilities to motivate their employees.

The results of this study can be used in developing the management in hospital organizations' units utilizing atypical working hours. It can be said, based on the findings of the study, that also the improvement of the well-being of the nurses' managers working atypical hours should be researched further, in addition to studying the well-being of the employees. In order to gain maximal well-being for people working atypical hours, both the managers' as well as the employees' well-being should be taken into account.

Keywords: management, care industry, atypical working hours, well-being, shift work.