Tutkimuksessa kuvataan lapsena liikunta-aktiivisuudeltaan erilaisten nuorten liikuntatottumusten
rakentumista lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Nuorten kokemuksia tarkastellaan yksilöllisesti
ja koko elämäntilanteen kokonaisuus huomioiden elämänkulun näkökulmasta.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus muuttuu elämänkulun aikana
ja millaisiksi nuoret kuvaavat niitä elämänkulun kokemuksia, jotka ovat heidän liikunta-aktiivisuuttaan
muuttaneet. Lisäksi tehtävänä oli kuvata, millainen asema liikunnalla
on nuoren arjessa.
Retrospektiivisen pitkittäistutkimuksen muodosti kaksi erillistä aineistonkeruuvaihetta.
Tutkimusaineisto kerättiin samoilta henkilöiltä vuosina 2001 ja 2011–2012. Ensimmäisen
vaiheen (ikä 11 vuotta) liikunta-aktiivisuutta käsittelevä kyselylomakeaineisto (n=
240) kerättiin Oulun, Jyväskylän ja Turun seudulta. Haastatteluaineiston (n=24, paljon liikkuvia
12, vähän liikkuvia 12) keräsin Oulun ja Jyväskylän seudulta. Toiseen vaiheeseen (ikä
21 vuotta) osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän
liikkuviksi arvioituja viisi. Heistä poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Toisen vaiheen aineistonkeruumenetelmiä
olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus
ja liikunta elämänkulussa -piirros. Haastatteluaineiston, jota tukiaineistot täydensivät,
analysoin kerronnallista työtapaa käyttäen.
Elämänkulkutarinat osoittivat liikunta-aktiivisuuden vaihtelevan läpi nuoruuden.
Lapsuudessa paljon liikkunut voi vähän liikuntaa sisältäneen ajanjakson jälkeen lisätä liikunta-aktiivisuutta
uudelleen aikuisuuden kynnyksellä. Lapsuudessa vähän liikkuvan liikunta-aktiivisuus
voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset
toimintaympäristöt vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen. Eri tavalla arjessaan
liikkuville nuorille liikunnan merkitykset ja liikunta-aktiivisuuden muutoskohdat olivat
moninaiset. Myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen vaikuttivat urheiluun panostaminen,
välimatkaliikunnan valitseminen, peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen, perhe, ystävät ja urheiluseuratoimintaan osallistuminen. Liikunnan väheneminen liittyi opiskeluun panostamiseen,
loukkaantumisiin, mopon hankintaan, lapsuuden kodista muuttoon heti peruskoulun
jälkeen, joukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen. Liikunta-aktiivisuutta
lisääviksi tai vähentäviksi asioiksi osoittautuivat asuinpaikan vaihtuminen, koululiikunta,
asepalvelus, työelämä ja seurustelu. Nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen
tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset arjen valinnat tuntuvat merkityksellisiltä
tässä ja nyt, määrittivät liikunnan asemaa nuoren arjessa.
Liikunnan lisäämiseen kohdistettavien toimenpiteiden tulisi tavoittaa kaikki samanikäiset
mutta huomioida eri tavoin arjessaan liikkuvat ja liikunnalle erilaisen merkityksen
antavat nuoret elämänkulun eri ajankohtina. Tutkimus osoitti, että liikunta-aktiivisuuden
lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Elämänkulun näkökulmasta koulu tavoittaa lähes kaikki saman ikäiset. Koulun asemaa liikuntatottumusten
rakentumisessa voitaisiin vahvistaa.
...
