Mikä nuorta liikuttaa? : tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi

Abstract

Tutkimuksessa kuvataan lapsena liikunta-aktiivisuudeltaan erilaisten nuorten liikuntatottumusten rakentumista lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Nuorten kokemuksia tarkastellaan yksilöllisesti ja koko elämäntilanteen kokonaisuus huomioiden elämänkulun näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten liikunta-aktiivisuus muuttuu elämänkulun aikana ja millaisiksi nuoret kuvaavat niitä elämänkulun kokemuksia, jotka ovat heidän liikunta-aktiivisuuttaan muuttaneet. Lisäksi tehtävänä oli kuvata, millainen asema liikunnalla on nuoren arjessa. Retrospektiivisen pitkittäistutkimuksen muodosti kaksi erillistä aineistonkeruuvaihetta. Tutkimusaineisto kerättiin samoilta henkilöiltä vuosina 2001 ja 2011–2012. Ensimmäisen vaiheen (ikä 11 vuotta) liikunta-aktiivisuutta käsittelevä kyselylomakeaineisto (n= 240) kerättiin Oulun, Jyväskylän ja Turun seudulta. Haastatteluaineiston (n=24, paljon liikkuvia 12, vähän liikkuvia 12) keräsin Oulun ja Jyväskylän seudulta. Toiseen vaiheeseen (ikä 21 vuotta) osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän liikkuviksi arvioituja viisi. Heistä poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Toisen vaiheen aineistonkeruumenetelmiä olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus ja liikunta elämänkulussa -piirros. Haastatteluaineiston, jota tukiaineistot täydensivät, analysoin kerronnallista työtapaa käyttäen. Elämänkulkutarinat osoittivat liikunta-aktiivisuuden vaihtelevan läpi nuoruuden. Lapsuudessa paljon liikkunut voi vähän liikuntaa sisältäneen ajanjakson jälkeen lisätä liikunta-aktiivisuutta uudelleen aikuisuuden kynnyksellä. Lapsuudessa vähän liikkuvan liikunta-aktiivisuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen. Eri tavalla arjessaan liikkuville nuorille liikunnan merkitykset ja liikunta-aktiivisuuden muutoskohdat olivat moninaiset. Myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen vaikuttivat urheiluun panostaminen, välimatkaliikunnan valitseminen, peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen, perhe, ystävät ja urheiluseuratoimintaan osallistuminen. Liikunnan väheneminen liittyi opiskeluun panostamiseen, loukkaantumisiin, mopon hankintaan, lapsuuden kodista muuttoon heti peruskoulun jälkeen, joukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen. Liikunta-aktiivisuutta lisääviksi tai vähentäviksi asioiksi osoittautuivat asuinpaikan vaihtuminen, koululiikunta, asepalvelus, työelämä ja seurustelu. Nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset arjen valinnat tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt, määrittivät liikunnan asemaa nuoren arjessa. Liikunnan lisäämiseen kohdistettavien toimenpiteiden tulisi tavoittaa kaikki samanikäiset mutta huomioida eri tavoin arjessaan liikkuvat ja liikunnalle erilaisen merkityksen antavat nuoret elämänkulun eri ajankohtina. Tutkimus osoitti, että liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Elämänkulun näkökulmasta koulu tavoittaa lähes kaikki saman ikäiset. Koulun asemaa liikuntatottumusten rakentumisessa voitaisiin vahvistaa.