Hoitajien kokemukset ravitsemushoidosta ikääntyneiden pitkäaikaushoidossa

Abstract

Minna Koskinen 2016. Hoitajien kokemukset ravitsemushoidosta ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa. Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 85 sivua, 2 liitettä). Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus oli tutkia kahden keskisuomalaisen kaupungin pitkäaikaishoidon ravitsemushoidon käytänteitä sekä henkilöstön osaamista ja asenteita hoitajien kokemana. Lisäksi haluttiin selvittää onko hoitajien ammatillisella koulutuksella, työkokemuksella tai iällä yhteyttä osaamiseen ja asenteisiin ravitsemushoitoa kohtaan. Tutkimusaineisto kerättiin tähän tutkimukseen laaditulla kyselylomakkeella yhteistyössä 11 pitkäaikaishoidon yksikön esimiehen kanssa. Kyselyn vastausprosentti oli 58 %. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja x2-riippumattomuustestillä. Tulosten mukaan 77 % vastaajista koki ravitsemushoidon olevan määritelty osana hoitotyötä, mutta käytännössä seulontamenetelmien käyttö oli riittämätöntä, käytänteet eivät olleet vakiintuneita eikä johto ollut sitoutunut. Menetelmien sijaan hoitajat luottivat enemmän visuaaliseen arvioon potilaan ravitsemustilasta ja säännölliset kirjaukset tai arviointi toteutui vain puolelle asiakkaista, mikä on vastoin ravitsemushoidolle annettuja kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia. Kukaan vastaajista ei kokenut saavansa täysin palautetta esimieheltä ravitsemushoidon toteutuksesta. Ammatillisen koulutuksen ja osaamisen välistä yhteyttä ei pystytty todentamaan. Arviot omasta osaamisesta olivat sairaanhoitajilla korkeammat kuin lähi – ja perushoitajilla, mutta kliinisten taitojen perusteella näin ei ollut käytännössä. Työkokemuksen perusteella osaamiseensa luotti enemmän 6- 15 vuotta työskennelleet hoitajat, kun taas nuoremmilla oli vaikea arvioida omaa osaamista. Alle 45-vuotiaat vastaajat olivat kokeneempia seulontamenetelmien käyttäjiä kuin vanhemmat vastaajat, mutta osaamisessa tai asenteessa ei todennettu eroja. Vain kolmannes vastaajista koki ravitsemushoidon merkittävänä osana hoitotyötä, joka kuvastaa vähäistä mielenkiintoa ja sen toissijaista asemaa osana hoitotyötä. Voidaan todeta, että ammatillista koulutusta tulee vahventaa, määritellä käytänteet, lisätä moniammatillista yhteistyötä sekä johdon sitoutumista laadukkaan ravitsemushoidon varmentamiseksi. Lisäksi tarvitaan tutkimuksia ravitsemushoidon hyödyistä, pitkäaikaisvaikutuksista ja tavoista toteuttaa sitä hoitohenkilöstön näkökulmasta.

ABSTRACT Minna Koskinen 2016. Nurses ‘experiences of elderly´s nutritional care at the long-term care. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Health Education 85 pp, 2 appendices. The purpose of this study was to examine nutritional practices in long- term care, skills and attitudes by nurses in two towns in Central Finland. This study was also wanted to clarify is there any connection between nurse´s education, work experience and age for skills and attitudes by nurses for nutritional care. Questionnaire data were derived from the social and health care nurses at the long-term care during January - February 2016 in co-operation with 11 superiors at long- term care. The response rate was 58 %. The data was analyzed by using cross tabulation and x2 - test. This study shows that 77 % of the respondents experienced, that nutritional care has been defined, but in practice the use of nutritional assessment tools was insufficient, practices were not stabilized and management were not commit. Instead of procedures, nurses more counted on their visual assessment for patient´s nutritional state and regular records or assessment were fulfilled only for half of the patients, which are against to both international and national recommendations of nutritional care. None of the respondents were experienced complete support for nutritional implementation from administration. The study could not verify the connection between vocational education and skills by nurses. Registered nurses assessed their skills higher than practical nurses or aides, but based on practical skills, there were no differences. Based on work experience, 6-15 years worked nurses rely on their skills the most, whereas there were difficulties for younger nurses to assess their skills at all. Under 45 years respondents were more experienced to use nutritional assessment tools than older, but there were no differences in skills or attitudes based on nurse´s age. Only one third of respondent’s experienced nutritional care significantly part of the care work, which reflects low interest and its minor state. It can be concluded that nutritional education for nurses is urgently needed, defined structured practices, more multidisciplinary team work and commitment with the management to achieve high-class nutritional care.

Key words: elderly, nutritional care, nurse, malnutrition, long-term care, health promotion