Hoitajien kokemukset ravitsemushoidosta ikääntyneiden pitkäaikaushoidossa

Minna Koskinen 2016. Hoitajien kokemukset ravitsemushoidosta ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa. Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 85 sivua, 2 liitettä). Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus oli tutkia kahden keskisuomalaisen kaupungin pitkäaikaishoidon ravitsemushoidon käytänteitä sekä henkilöstön osaamista ja asenteita hoitajien kokemana. Lisäksi haluttiin selvittää onko hoitajien ammatillisella koulutuksella, työkokemuksella tai iällä yhteyttä osaamiseen ja asenteisiin ravitsemushoitoa kohtaan. Tutkimusaineisto kerättiin tähän tutkimukseen laaditulla kyselylomakkeella yhteistyössä 11 pitkäaikaishoidon yksikön esimiehen kanssa. Kyselyn vastausprosentti oli 58 %. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja x2-riippumattomuustestillä. Tulosten mukaan 77 % vastaajista koki ravitsemushoidon olevan määritelty osana hoitotyötä, mutta käytännössä seulontamenetelmien käyttö oli riittämätöntä, käytänteet eivät olleet vakiintuneita eikä johto ollut sitoutunut. Menetelmien sijaan hoitajat luottivat enemmän visuaaliseen arvioon potilaan ravitsemustilasta ja säännölliset kirjaukset tai arviointi toteutui vain puolelle asiakkaista, mikä on vastoin ravitsemushoidolle annettuja kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia. Kukaan vastaajista ei kokenut saavansa täysin palautetta esimieheltä ravitsemushoidon toteutuksesta. Ammatillisen koulutuksen ja osaamisen välistä yhteyttä ei pystytty todentamaan. Arviot omasta osaamisesta olivat sairaanhoitajilla korkeammat kuin lähi – ja perushoitajilla, mutta kliinisten taitojen perusteella näin ei ollut käytännössä. Työkokemuksen perusteella osaamiseensa luotti enemmän 6- 15 vuotta työskennelleet hoitajat, kun taas nuoremmilla oli vaikea arvioida omaa osaamista. Alle 45-vuotiaat vastaajat olivat kokeneempia seulontamenetelmien käyttäjiä kuin vanhemmat vastaajat, mutta osaamisessa tai asenteessa ei todennettu eroja. Vain kolmannes vastaajista koki ravitsemushoidon merkittävänä osana hoitotyötä, joka kuvastaa vähäistä mielenkiintoa ja sen toissijaista asemaa osana hoitotyötä. Voidaan todeta, että ammatillista koulutusta tulee vahventaa, määritellä käytänteet, lisätä moniammatillista yhteistyötä sekä johdon sitoutumista laadukkaan ravitsemushoidon varmentamiseksi. Lisäksi tarvitaan tutkimuksia ravitsemushoidon hyödyistä, pitkäaikaisvaikutuksista ja tavoista toteuttaa sitä hoitohenkilöstön näkökulmasta.