"Se on kumminki et ku tietäs niinku seurata ja muuta" : kielellisten vaikeuksien ennusmerkit ja varhainen tuki lasten vanhempien kuvaamana

Abstract

TIIVISTELMÄ Kankkio, Maria. 2016. ”Se on kumminki et ku tietäs niinku seurata ja muuta”. Kielellisten vaikeuksien ennusmerkit ja varhainen tuki lasten vanhempien kuvaamana. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Erityispedagogiikan yksikkö. Kevät 2016. 103 sivua.

Lapsen kielellistä vaikeutta voivat ennakoida vähäinen ääntely, konsonanttien puuttuminen jokeltelusta tai vastavuoroisuuden puute. Lapsen kehitys on kontekstisidonnaista, joten lapsi ja ympäristö vaikuttavat toinen toisiinsa. Geneettisiä riskitekijöitä lapsen kielelliselle kehitykselle ovat esimerkiksi suvussa esiintyvät lukivaikeudet. Myös ympäristöstä johtuvat riskitekijät saattavat vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään kielellisten vaikeuksien varhaisimpia ennusmerkkejä lasten vanhempien kuvaamina ja heidän kokemuksiaan tuen käynnistymisestä. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona olivat seitsemän vanhemman haastattelut, jotka olivat menetelmällisesti puolistrukturoituja. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tulosten mukaan ensimmäiset ennusmerkit koskivat lapsen vähäistä ääntelyä vauva-aikana. Vähäinen ääntely myös ennakoi tässä aineistossa myöhempää kielellistä erityisvaikeutta. Toisaalta ensisanat saattoivat ilmaantua hieman odotettua myöhemmin ja sanaston kasvu normaaliin kehityskulkuun verrattuna oli hitaampaa. Tässä tapauksessa vaikeudet näyttäytyivät myöhemmin kertovan puheen osa-alueella. Lievempien kielellisen kehityksen viiveiden tilanteessa vanhempi oli varhaisen puuttumisen aktiivisempi aloitteentekijä verrattuna asiantuntijoihin. Nämä vanhemmat raportoivat kaivanneensa enemmän tukea ja ohjeita lapsensa kielellisen kehityksen tukemiseen. Tilanne oli toinen siinä tapauksessa, mikäli lapsi oli ohjautunut jo varhaisessa vaiheessa tukipalveluiden piiriin. Sitä kautta saadun tuen vanhempi koki riittävänä. Tukipalveluiden heikko saatavuus ja perheen arkirutiinien järjestely koettiin haasteellisiksi. Tulosten perusteella kielen kehitykseen vaikuttavien riskitekijöiden tunnistaminen ja huoleen tarttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi tärkeää. Tuen oikea-aikaisuus ja spesifisyys ovat keskeisiä ennaltaehkäisevässä kielellisen kehityksen tukemisessa ja vanhempien havainnot tulisi huomioida systemaattisemmin.