Multimodaaliset resurssit viittomakielisten oppilaiden suomen kielen tunnilla : neksusanalyyttinen tutkimus

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani välityskeinoja ja multimodaalisuutta erään kuurojenkoulun 6–9-luokkalaisten viittomakielisten suomi toisena kielenä -oppitunneilla. Ensikieleltään viittomakielisille oppilaille suomen kieli on ensimmäinen kirjoitettu kieli, joten sen merkitys heidän elämässään on suuri, ja suomen kielen hallinta vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen.

Tutkimuskysymyksissäni kysyn, mitä resursseja eli välityskeinoja suomi toisena kielenä -oppitunneilla on käytössä. Analysoin erityisesti, mitä välityskeinoja on käytössä taulutyöskentelyn toiminnossa, jossa opettaja on luokan etuosassa ja johtaa opetustilannetta taulun läheltä samalla, kun oppilaat istuvat pulpeteissaan. Pohdin myös, millaista muutosta tutkimusprosessin aikana on syntynyt esimerkiksi oppilaiden suhteessa suomen kieleen.

Tutkimukseni pohjautuu etnografiseen ja neksusanalyyttiseen aineistonkeruumenetelmään. Aineistonani on etnografiseen tapaan videonauhoitteita, muistiinpanoja, joitakin valokuvia ja ryhmän tuottamaa materiaalia oppitunneilta sekä opettajien haastatteluja. Analysoin aineistoa neksusanalyysin keinoin eli kartoitan siitä syklejä, joista selvitän erityisesti välityskeinoja. Sivuan lyhyesti myös muun muassa diskursseja.

Neksusanalyysin kanssa linkittyvä välitteinen diskurssianalyysi (VDA) on tärkein osa tutkimuksen teoreettista taustaa: sen mukaan kaikki sosiaalinen toiminta toimijoiden kesken on välitteistä eli välittyy jonkin välineen ja kanavan kautta. Myös multimodaalisuus eli monikanavaisuus ja luokkahuonevuorovaikutus näkyvät tutkimuksessani. Viittomakielisten kielenoppimiseen ja -opetukseen liittyvää tutkimusta on tehnyt Suomessa esimerkiksi Tapio (2013) nimenomaan neksusanalyysin ja välitteisen diskurssintutkimuksen välinein, mutta viittomakielen ja -kielisyyden tutkimus on kokonaisuudessaan vielä verrattain vähäistä.

Tutkimuksessani olen saanut selville, että tunneilla käytetyt resurssit jakautuvat ensinnäkin psykologisiin resursseihin, kuten suomalaiseen viittomakieleen ja suomen kieleen, sekä teknisiin resursseihin, kuten suomen kieltä välittäviin älytauluun, tussitauluun, taulutietokoneeseen ja älypuhelimeen. Taulutyöskentelyssä huomion kiinnitti erityisesti se, että suomen kieltä analysoivassa tilanteessa oppilaiden käyttämä kanava oli sormitus, jolla suomen kielen erilaiset sijamuodot pystyy välittämään visuaalis-gesturaalista kanavaa pitkin. Tutkimusprosessin aikana syntyneet tai käynnistyneet muutokset kypsyvät vähitellen, mutta tapa, jolla oppilaiden itse tuottamaa suomen kieltä analysoitiin tunnilla, ohjaa heitä kielen piirteiden ja merkitysten itsenäiseen pohdintaan ja analyysiin.

Tutkimustani olisi mielenkiintoista jatkaa esimerkiksi vertailemalla suomenkielisessä ja viittomakielisessä luokassa käytettäviä resursseja tai havainnoimalla viittomakielisen opetuksen eri oppiaineissa käytettäviä resursseja. Myös visuaalisten tai visuaalis-gesturaalisten resurssien käyttäminen oppimateriaaleissa olisi hyödyllinen askel eteenpäin viittomakielisessä opetuksessa – myös suomi toisena kielenä -opettajien koulutuksessa voitaisiin nostaa esiin visuaalis-gesturaalisen viestinnän etuja opetuksessa.