Luontotyypin, maalajin ja maapohjan kaltevuuden vaikutus polkujen kulumiseen Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Abstract

Luonnonympäristöihin suuntautuvan matkailun ja luonnon virkistyskäytön suosio on jatkuvassa kasvussa. Luontomatkailulla on positiivisia vaikutuksia terveydellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti, mutta kasvaneiden kävijämäärien on todettu muuttavan myös alueen luontoa. Monilla alueilla merkittävin kävijävaikutus on maapohjan kuluminen tallauksen vaikutuksesta. Suomessa suosituimpia luontomatkailukohteita ovat kansallispuistot. Kansallispuistoja hallinnoiva Metsähallitus pyrkii minimoimaan virkistyskäytön luontovaikutuksia muun muassa puistosuunnittelulla. Kun tiedetään maapohjan kulumisherkkyys eri kasvupaikkatyypeissä, uudet retkeilyreitit voidaan sijoittaa tallausta paremmin kestäville alueille. Tietojen avulla pystytään myös ennakoimaan olemassa olevien polkujen kulumista. Etelä-Konneveden kansallispuistossa tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten luontotyyppi, maalaji ja maapohjan kaltevuus vaikuttavat polkujen kulumiseen alueella ja miten kuluminen saattaisi näkyä kansallispuistoon rakennettavilla uusilla retkeilyreiteillä. Vanhalta Kalajan kierros -retkeilyreitiltä mitattiin polun leveys ja syvyys 50 metrin välein ja näistä mittauksista polun mittauspisteille laskettiin kokonaiskuluma. Polun kuluneisuutta verrattiin eri luontotyyppi- ja maalajiryhmissä sekä eri kaltevuuksissa. Tuloksista ilmeni, että polku on kuluneinta tasaisella maalla suomaisessa maastossa ja rinteessä kangasmaastossa. Kansallispuistoon suunnitellun uuden reitin varrella on sekä suoalueita että jyrkkiä rinteitä. Maapohjan kulumista näillä alueilla voisi ehkäistä esimerkiksi pitkostamalla suolla kulkevat polut ja rinteessä ohjata käyntiä loivimmasta kohtaa.

Nature based tourism and the recreational use of natural areas is in constant growth. Nature tourism is beneficial for local community and economy along with that natural areas have positive impacts on the visitor's health. However, it has been noted that the growing numbers of visitors have impacts on the natural environment, one of the biggest being soil erosion, especially on trails. The most popular areas for nature based tourism and outdoor recreation in Finland are the state's National Parks. Metsähallitus (the National Government of Forestry), which governs the National Parks, is using trail planning to minimize the visitor impact in natural areas. In this thesis it was studied how biotope, soil type and soil gradient affect the area's sensitivity to trampling in the newly founded Etelä-Konnevesi National Park. The trail width and depth were measured every 50 meters on the old trail and the entire detrition status was calculated for each measurement point. The data was compared in different biotopes, soil types and gradients. The results were that on flatland the trail was most worn in mires and on slopes in heath forests. When planning new trails in Etelä-Konnevesi National Park or maintaining existing ones, the way the trails are affected by trampling should be taken into account. For example trails crossing peatland should be duckboarded in order to protect the soil and hillside trails should be directed to more gentle slopes.