Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.advisorVäisänen, Ari
dc.contributor.advisorLehtimäki, Esa
dc.contributor.authorLouhenvirta, Toni
dc.date.accessioned2016-07-05T14:20:45Z
dc.date.available2016-07-05T14:20:45Z
dc.date.issued2016
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1561771
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50716
dc.description.abstractTämän Pro gradu -tutkielman kirjallisessa osassa käsitellään monipuolisesti elohopeaa ja seleeniä käyden läpi muun muassa niiden ominaisuuksia ja käyttökohteita, niiden vaikutusta terveyteen, sekä määriä ravinnossa ja muissa lähteissä. Tämän lisäksi kirjoitelmassa käsitellään näytteenkäsittelymenetelmistä ultraääni- ja mikroaaltohajotukset, sekä kemialliseen höyryn muodostukseen mahdollisesti tarvittu esipelkistys. Analyysimenetelmänä läpi käydään kokeellisessa osassa käytetyn induktiivisesti kytketty plasma-optinen emissiospektrometri (ICP-OES) -laitteen tekniikkaa, sekä kemiallisen höyryn muodostuksen periaatteet ja siinä käytetty laitteisto. Myös mahdolliset mittauksissa esiintyvät häiriöt käydään tarvittavilta osin läpi. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin elohopean ja seleenin määritystä kemiallinen höyryn muodostus induktiivisesti kytketty plasma-optinen emissiospektrometri (CVG-ICP-OES) -laitteistolla käyttäen alussa referenssimateriaalia TORT-2 (hummerin haima), ja lopulliset tulokset saatiin referenssimateriaaleilla TORT-3 (hummerin haima), sekä DOLT-5 (kalan maksa). Näytteiden lopullisena liuotusmenetelmänä päädyttiin käyttämään mikroaaltouunihajotusta ja erilaisten liuosvaihtoehtojen jälkeen toimivammaksi todettiin yhteistilavuudeltaan 8 ml hajotusliuos, jossa oli 3 ml kuningasvettä, 2 ml vetyperoksidia ja 3 ml vettä. Näin happotausta säilyi maltillisena elohopean määritystä varten, minkä pitoisuus näytteessä oli pienin ja liiallista laimennosta haluttiin välttää. Pelkistimenä elohopealla päädyttiin käyttämään 1 % SnCl2:ta, joka oli 2,5 % HCl taustassa. Seleenillä pelkistyksessä käytettiin 0,3 % NaBH4:ä, joka oli 0,05 % NaOH:ssa. Kosteutta referenssimateriaaleilla oli TORT-3:lla (4,2 ± 0,1) % ja DOLT-5:llä (11,6 ± 0,3) %, joista jälkimmäinen on selkeästi suurempi kuin valmistajan arvioima kosteusprosentti. Referenssimateriaaleille saannoiksi saatiin kosteusprosentti huomioiden TORT-3:lla elohopealle 85,2 % ja seleenille 82,6 %. DOLT-5:llä saanto elohopealle oli 100,7 % ja seleenille 98,9 %.fi
dc.format.extent1 verkkoaineisto (101 sivua)
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofin
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.subject.otherelohopea
dc.subject.otherseleeni
dc.subject.otherCVG-ICP-OES
dc.titleSeleeni- ja elohopeapitoisuuksien määrittäminen biologisista näytteistä CVG-ICP-OES -menetelmällä
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201607053491
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sciencesen
dc.contributor.laitosKemian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Chemistryen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineEpäorgaaninen ja analyyttinen kemiafi
dc.contributor.oppiaineInorganic and Analytical Chemistryen
dc.date.updated2016-07-05T14:20:46Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi4031
dc.subject.ysoelohopea
dc.subject.ysoseleeni
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot