Fysioterapeuttien koulutustarve keuhkoahtaumatautia sairastavien asiakkaiden fysioterapiasta

Abstract

Keuhkoahtaumatauti (COPD) on yleinen kansansairaus (GOLD 2016), joka aiheuttaa yli 100 miljoonan euron kustannukset vuosittain (Herse ym. 2015). Liikunnallisella kuntoutuksella on vahvempi tieteellinen tutkimusnäyttö keuhkoahtaumataudin hoidossa kuin millään muulla hoitomuodolla (Garvey ym. 2013; McCarthy ym. 2015). Kuntoutuksen on todettu olevan myös kustannusvaikuttavaa (Griffiths ym. 2001; Viita ym. 2014; Leinonen 2015), sillä sairaalahoidon ja kuoleman riski pienenee keuhkoahtaumatautia sairastavilla säännöllisen fyysisen aktiivisuuden myötä (Garcia-Aemerich ym. 2006; Gimeno-Santos ym. 2014). Kuntoutusta ei usein kuitenkaan korosteta riittävästi keuhkoahtaumataudin hoitopoluissa (Kämäräinen & Kontula 2010; McCarthy ym. 2015). Erään eteläsuomalaisen keuhkopoliklinikan kehittämisprojektissa syntyi tarve kartoittaa perusterveydenhuollon fysioterapeuttien koulutustarvetta keuhkoahtaumatautia sairastavien asiakkaiden fysioterapiasta. Tämän pro gradu -työn tarkoituksena oli kartoittaa fysioterapeuttien koulutustarvetta keuhkoahtaumatautia sairastavien asiakkaiden fysioterapiasta sekä sitä, millaisesta koulutuksesta fysioterapeutit ovat saaneet hyviä oppimiskokemuksia.

Tietoa fysioterapeuttien koulutustarpeesta hankittiin kyselytutkimuksen avulla. Kysely lähetettiin keväällä 2015 avoterveydenhuollossa, päivystys- ja sairaalan vuodeosastoilla työskenteleville perusterveydenhuollon fysioterapeuteille (N=124), vastauksia saatiin 39 (31,5 %). Aineisto analysoitiin SPSS 22.00 avulla. Korrelaatiokertoimen avulla verrattiin vastaajien koettua osaamista muihin muuttujiin. Faktorianalyysin avulla muodostettiin summamuuttuja ”koettu osaaminen”, jota verrattiin vastaajien taustatietoihin. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella fysioterapeutit kohtaavat jonkin verran keuhkoahtaumatautia sairastavia, fysioterapia saattaa kuitenkin liittyä johonkin muuhun sairauteen kuin keuhkoahtaumatautiin. Vastanneista vain kolme (7,7 %) koki osaamisensa hyväksi keuhkoahtaumatautia sairastavan fysioterapiassa. Suurin osa (61,5 %) ei kokenut osaamistaan hyväksi eikä huonoksi ja yli neljäsosa koki osaamisensa huonoksi. Suurin osa fysioterapeuteista toivoo kuitenkin lyhyttä puolen (71,8 %) tai koko päivän kestävää koulutusta (41 %). Fysioterapeutit haluaisivat eniten perustietoa sekä uusinta tutkittua tietoa keuhkoahtaumataudin hoidosta. Fysioterapeuttien osaaminen oli yhteydessä yksittäisinä muuttujina siihen, että fysioterapeutti koki kiinnostusta hengityselimistön toimintaa tukevaa fysioterapiaa kohtaan (ρ 0.591, p<0.001) sekä koki auttavansa (ρ 0.718, p<0.001) ja siihen, että koettiin löytyvän työkaluja myös keuhkoahtaumataudin ennaltaehkäisyyn (ρ 0.459, p<0.01). Faktorianalyysin avulla koetusta osaamisesta muodostettu summamuuttuja ei ollut yhteydessä vastaajien taustatekijöihin. Suurimmaksi haasteeksi fysioterapiassa koettiin sopivan rasitustason löytäminen. 25 % fysioterapeuteista ei painottanut fyysisen aktiivisuuden merkitystä keuhkoahtaumatautia sairastavilla asiakkailla.

Perusterveydenhuollon fysioterapeuteilla on selkeä koulutustarve keuhkoahtaumatautia sairastavien asiakkaiden fysioterapiasta. Täydennyskoulutuksessa on tärkeää yhdistää teoriaa ja käytäntöä sekä pohdiskelua.

Chronic Obstructive Pulmonary Disease (COPD) is a common disease (GOLD 2016), that causes over 100 million euros costs annually in Finland (Herse et al. 2015). Pulmonary rehabilitation has a stronger evidence than any other management of COPD (Garvey et al. 2013; McCarthy et al. 2015). Rehabilitation is also cost-effective (Griffiths ym. 2001; Viita ym. 2014; Leinonen 2015), because regular physical activity reduces the risk of the hospitalization and mortality of persons with COPD (Gimeno-Santos et al. 2014 Garcia- Aemerich et al. 2006). However, rehabilitation is not often utilized in the clinical pathways of COPD (Kämäräinen & Kontula 2010; McCarthy et al. 2015). In the developmental project of the pulmonary clinic in Southern Finland, emerged a need to evaluate the perceived educational needs of the physiotherapists working in the primary care about COPD. The purpose of this study was to identify the perceived educational needs of the physiotherapists about COPD and describe what kind of education have given good learning experiences for physiotherapists.

Information about the educational needs of the physiotherapists was gathered by a survey. The survey was sent in the spring 2015 for physiotherapists working in the primary care either in the open, hospital or emergency ward (N=124), 39 (31,5 %) responded to the survey. The data was analyzed by SPSS 22.00 Statistics. Perceived competence of the physiotherapists was compared to the other variables by Spearman correlation test. Factor analysis was conducted to identify the factor of ”perceived competence”, which was then compared to the characteristics of the respondents. The qualititative data was analyzed by content analysis.

According to the results, physiotherapists encounter persons with COPD, but the physiotherapy might relate to some other issues than COPD. Only three (7,7 %) of the respondents rated their competence as good. Most of the physiotherapists (61,5 %) perceived their competence ”not good or bad” and over 25 % rated their competence as bad. Most of the physiotherapists (71,8 %) wish only for a short half day education or a one day education (41 %). Physiotherapists wished most to have basic information about COPD and education about the newest evidence in the management of COPD. The self-rated competence was related as a single variable to the sense of interest (ρ 0.591, p<0.001), the sense of helping (ρ 0.718, p<0.001) and to the sense of having tools for preventing COPD (ρ 0.459, p<0.01). The factor “perceived competence” was not related to the respondents' background data. The greatest challenge in the physiotherapy was refining the approriate level of exercise. 25 % of the physiotherapists did not emphasize the importance of physical activity in persons with COPD.

Physiotherapists working in the primary care have a need for education about physiotherapy management for chronic obstructive pulmonary disease. It is important to combine theory, practice and discussion in the continuing education.