Effect of substrate rigidity on distribution of nuclear actin and lamin A

Abstract

Tämä tutkimus keskittyi analysoimaan, onko solun ulkopuolisen ympäristön jäykkyydellä vaikutusta tuman sisäisten proteiinien jakautumiseen. Tuman mekanosensitiivisyyden vaikutusta lamiini A:n ja aktiinin sijaintiin tumassa tutkittiin soluilla, joita kasvatettiin eri jäykkyisillä kasvualustoilla. Kokeissa laskettiin lamiini A:n suhteellinen määrä vertaamalla tumalevyyn sitoutunutta ja tumassa vapaana olevaa lamiini A:ta, sekä suhteellinen määrä aktiinille vertaamalla tumansisäisen aktiinin määrää solulimassa olevaan. Kahta eri jäykkyistä (1,5 kPa ja 33 kPa Youngin moduluksella) polyakryyliamidi (PAA)-geeliä käytettiin säädettävänä kasvualustana soluille. Näillä geeleillä kasvatettiin hiiren 3T3 fibroblastisoluja, joihin oli transfektoitu konstrukti, joka ilmentää joko lamiini A:ta tai aktiinia tehostetulla vihreällä fluoresoivalla proteiinilla (EGFP) leimattuna. Proteiineja ilmentäviä soluja kuvannettiin laser-skannaus konfokaalimikroskoopilla. Data käsiteltiin ja analysoitiin imageJ-ohjelmalla ja lopulliset tulokset saatiin vertaamalla tuman sisäistä vapaata lamiini A:ta tumalevyyn sistoutuneeseen, sekä aktiinille vertaamalla tuman sisäisen aktiinin intensiteettiä solulimasta saatuun intensiteettiin. Lamiini A:lle tulokset näyttivät, että suurempi jäykkyys vaikuttaa lamiini A:n dynamiikkaan suurentamalla tumalimassa vapaana olevan lamiini A:n määrää suhteessa tumalevyyn sitoutuneeseen. Aktiinille tulokset olivat vähemmän yhteneviä tutkimuksen aikana, mutta myös tumansisäisen aktiinin määrä vaikuttaisi kasvavan jäykemmällä alustalla suhteutettuna soluliman aktiinipitoisuuteen. Lamiini A:n suhteen on kuitenkin näytetty että sen kokonaispitoisuus kasvaa ja fosforyloidun lamiini A:n määrä vähenee kun solu on jäykemmässä ympäristössä. Vaikka nämä tulokset eivät suoranaisesti tuekkaan toisiaan, osoitettiin tutkimuksessa alustan jäykkyyden vaikuttavan sitoutuneen ja vapaan lamiini A:n suhteeseen. Aktiinista saadut tulokset tukevat tietoja aktiinin aktiivisen tumakuljetuksen kasvamisesta kun solu joutuu rasituksen alaiseksi. Molemmat tulokset kuitenkin osoittavat jäykkyydellä olevan suora vaikutus tuman proteiinien dynamiikkaan.

In this study we aimed to see if the rigidity of the extracellular environment can influence protein distribution within the nucleus. The effect of nuclear mechanosensing on the spatial localization of lamin A and actin was studied in cells cultured on different rigidity cell culture substrates. We quantified the relative levels of lamin A in nuclear lamina vs. nucleoplasm and the amount of intranuclear actin vs. cytoplasmic actin. Two different rigidities (1.5 kPa and 33 kPa of Young's modulus) of polyacrylamide (PAA)-gels were used as a tunable substrate for the cells. On these gels, we cultured mouse 3T3 fibroblast cells, which were transfected with enhanced green fluorescent protein (EGFP) labeled lamin A and actin. Cultured cells we imaged with laser scanning confocal microscope. Images were processed and analyzed using imageJ and comparisons were made between mean intensities of lamin A in the nuclear lamina and nucleoplasm, and between intranuclear and cytoplasmic actin. With lamin A, the results showed that a higher rigidity affects lamin A dynamics, by a significant increase of free lamin A in relation to bound lamin A. With actin, the results were more unclear, but the same trend seems to continue. Actin amount inside nucleus seemed to increase related to cytoplasmic actin, when the cells were cultured on more rigid substrate. In both cases, substrate rigidity affected the protein dynamics by increasing free protein inside nucleus. Actin also seems to be actively taken into nucleus in larger quantities in more rigid environment. It has been recently shown that stiffer substrate increases lamin A amount and decreases phosphorylated lamin A, which might contradict our results. The effect of substrate rigidity on actin regulation is still poorly understood, but our results seem to be in line with proposed actin active intake to nucleus at cellular stress. Still, both of these results signify that cells have more direct mechanisms of sensing inside nucleus to affect nuclear activities.