Ikääntyvälläkin lupa elää : köyhyyden syyt ja vaikutukset ikääntyvän elämässä

Abstract

Köyhyyttä on tutkittu ja raportoitu yleisesti määrällisenä ilmiönä. Köyhyydessä elävien kokemukset ovat nousseet lähivuosikymmenen aikana tärkeään asemaan osana köyhyystutkimusta. Yhteiskunnalliset muutokset ovat jatkuvia, mikä on johtanut tarpeeseen tuottaa määrällisen tiedon lisäksi laadullista tietoa köyhyydessä elävien omasta elämänkokemuksesta ja köyhyyden kokemuksellisuudesta. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka tarkastelee köyhyyden syitä ja vaikutuksia 58–69-vuotiaiden tarinoista. Tutkimuksen keskiössä on kirjoittajien tulkinnat siitä, mitkä syyt ovat johtaneet köyhyyteen, miten köyhyys on muuttunut elämänaikana ja millainen vaikutus köyhyydellä on ikääntyvien, kolmatta ikää elävien, tämän hetkisessä elämässä. Tutkimusaineistona on käytetty 47 kirjoitusta vuonna 2006 järjestetystä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä kirjoituskilpailusta. Näistä kirjoituksista 25 kappaletta on elämäntarinallista kertomusta menneestä kirjoitushetkeen sekä 22 kappaletta lähinnä kirjoitushetkeä eli nykyhetkeä kuvaavaa kertomusta. Tutkimus on tehty narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen tulosten perusteella köyhyyden syyt jakautuvat yhteiskunnallisiin ja henkilökohtaisiin syihin, jotka ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Köyhyys on pitkäaikaista muuttaen muotoaan, mutta säilyttäen olemassaolonsa. Köyhyyden vaikutukset arjessa pärjäämiseen ja toimimiseen ovat huomattavia erityisesti tämän hetken yhteiskunnassa, joka korostaa kuluttamista. Köyhyys vaikuttaa ikääntyvän arkeen huomattavasti eikä aktiivinen vanheneminen ja yhteiskunnallinen toimijuus ole mahdollista taloudellisen tilanteen tai terveydentilan vuoksi läheskään kaikille ikääntyville. Köyhyys johtaa pahimmillaan yksinäisyyteen ja yhteiskunnasta eristäytymiseen.