Metamodernismin ilmentymät nykymusiikin säveltäjän sävellysideologiassa

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitettiin metamodernismin ilmenemismuotoja nykymusiikissa ja sen myötä pohdittiin kriittisesti metamodernismin käsitettä ja sen soveltuvuutta musiikinfilosofisen tutkimuksen uudeksi ideologiseksi käsitteeksi. Metamodernismilla tarkoitetaan parhaillaan muotoutumassa olevaa esitietoisten tuntemusten ja kokemusten kokoelmaa, jossa yhdistyy modernismille ja postmodernismille ominaisia ilmiöitä, kuten intomielisyys ja ironia, joiden vastakkaisten napojen välillä tämä uusi tuntemusrakenne värähtelee asettumatta tasapainoon (Vermeulen ja van den Akker 2010). Metamodernismin hallitsevat piirteet käsitteellistettiin kahden rinnakkaisen käsitteen, postmodernismin ja modernismin ohessa analyysirungoksi, jonka avulla on mahdollista analysoida metamodernismin ilmentymiä nykymusiikin säveltäjien sävellysideologioissa. Tutkimuksen lähtökohta on tarpeessa laajentaa metamodernismin tutkimusta myös musiikin alueelle. Tutkielman teoreettisina työkaluina toimivat sekä Max Weberin ideaalityypin että Raymond Williamsin tuntemusrakenteen käsitteet. Koska modernismi ja postmodernismi ovat suhteellisen tarkkarajaisesti käsitteellistettyjä kokonaisuuksia musiikkikirjallisuudessa, myös metamodernismista luotiin vastaava ideaalityyppi, jonka avulla sen hallitsevat piirteet saatiin teoretisoitua ideologiseen vertailuun. Modernismin ja postmodernismin ideaalityyppejä käytettiin nykyajassa yhä vaikuttavina vertailukohtina erottamaan metamodernismi muihin kategorioihin sopimattomista piirteistä. Aineistona toimi säveltäjä Magnus Lindbergin haastattelu nykymusiikin kommunikaatiosta ja aineiston analyysi suoritettiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tuloksia käytettiin pohjana metamodernismin käsitteen kriittisessä pohdinnassa. Tutkimuksen perusteella selvisi, että joitain merkkejä perinteisiin modernismin ja postmodernismin käsitteistöön sopimattomista ilmiöistä voidaan löytää myös tämän päivän länsimaisen taidemusiikin vallitsevassa tuntemusrakenteessa ja sen myötä näitä muutoksia kuvaavan uuden käsitteen muodostaminen on perusteltua, mutta samalla myös metamodernismin ilmiöiden erottaminen varsinkin modernismista todettiin haastavaksi osittain samankaltaisten piirteiden ja käsitteiden ongelmallisen käytännön tulkinnan vuoksi. Tutkimuksessa todettiin, että metamodernismin nykyinen määritelmä kuvaa ainoastaan nykyhetkessä tapahtumassa olevia muutoksia tuntemusrakenteena, mutta vaatii uutta määritelmää soveltuakseen ideologiaksi, ja luotua määritelmää tulee myös arvioida uudelleen sosiaalisten muutosten edetessä, jotta se ottaisi uudet ilmiöt huomioon. Metamodernismi sai tarkkarajaisemman muodon, jolloin sitä voidaan tarkastella ideologiana tuntemusrakenteen sijasta ja käyttää apuna sävellysideologioiden analyysissä. Tämä tutkimus avaa uuden mahdollisen polun ymmärtää esteettistä ilmapiiriä tämän päivän länsimaisessa taidemusiikissa.