Effects and justification of loudness war in commercial music

Abstract

Äänekkyys (engl. loudness) on todistetusti ja tunnustetusti yksi helpoimmista tavoista välittää paremmuuden tunnetta, ja täten sitä on usein käytetty äänentoistossa ja äänitallenteissa. Kuitenkin digitaalisen tallennuksen ja toistoalustojen (kuten CD:n) myötä raja kuinka kovalle äänen voi laittaa on täyttynyt, mutta musiikkia edelleen työnnetään rajoja vasten ja tämä voi aiheuttaa äänenvääristymistä eli säröytymistä, joka usein katsotaan epämiellyttävänä. Tämä tutkimus yrittää selvittää, mitä on kynnys hyväksyttävän äänekkyyden ja epämiellyttävän äänekkyyden välillä. Testiin osallistui 25 koehenkilöä jotka kuuntelivat 100 äänekkyydeltään normalisoitua äänileikeparia erilaisilla tonaalisuuden ja dynamiikan käsittelyllä. Tulokset osoittivat, että taajuuskorjainkäsittely havaittiin ja karsastettiin verrattuna käsittelemättömään leikkeeseen lähes lineaarisesti käsittelyn määrän kasvaessa. Oallistujat joko eivät kuullut eroa tai heillä oli enemmän toleranssia dynamiikkaprosessoreille, mutta vastaukset hyppäsivät selkeästi vastaavanlaisiin lineaarisiin tuloksiin toleranssi-kynnysarvon ylittyessä. Täten dynamiikkaprosessorit antavat masterointiprosessille prosessissa, ja siten myös äänekkyyssodalle, merkittävän edun, kun yritetään saavuttaa äänekkyyttä ennen kuultavissa olevaa säröytymistä. Mutta koska äänekkyyden normalisointi on yleistymässä, dynamiisen alueen minimoimisella saatava etu mitätöityy.

Loudness has been proven and acknowledged to be one of the easiest ways to convey something feeling “better”, and thus it has been frequently used technique in sound playback and recordings. However, with the invention of digital recording and playback mediums such as the CD, the limit of how loud sound can go has been met, but music is still being pushed to the limits and even further which can cause audible distortion, which often is viewed as unpleasant. This study tries to find out what is the threshold of acceptable loudness vs unpleasant loudness. A test was conducted where 25 test subjects were played 100 clips of volume matched clips of the same recording with different sort of tonal and dynamic range processing. Results showed that equalizer was perceived and disliked when compared to the unprocessed clip in linear fashion to the amount of processing, and participants either did not hear a difference or had more tolerance to limiters, but after a clear threshold point the results jumped to similar linear results. Thus using a limiter does give the mastering process and in that sense, the loudness war, a significant advantage when trying to achieve loudness until you reach the audible point of distortion. But as loudness normalization is becoming more common, the advantage gained from pushing the loudness further is nulled.