Svenskt och engelskt uttal och uttalsvarianter i gymnasieundervisningen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukion ruotsin ja englannin opettajien ajatuksia ja mielipiteitä suullisen kielitaidon sekä ääntämisvarianttien opettamisesta. Lisäksi kartoitettiin oppilaiden ajatuksia ja mielipiteitä suullisesta kielitaidosta sekä ääntämisvarianteista ja niiden opettamisesta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää ruotsin ja neljää englannin lukio-opettajaa sekä teettämällä kyselylomaketutkimus 47 lukiolaiselle. Aineisto analysoitiin käyttäen kvalitatiivista sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajat pitävät ääntämistä tärkeänä, mutta pääasia on ymmärtää, mitä muut sanovat ja tulla itse ymmärretyksi. Ääntämistä opetetaan suurimmaksi osaksi muun opetuksen ohella. Opettajat mainitsivat, ettei ääntämisen opettamiseen ole tarpeeksi aikaa eikä voimassaoleva lukion opetussuunnitelma tue ääntämisen opettamista. Ääntämisen opetus keskittyy suurimmaksi osaksi vaikeimpien äänteiden ja sanojen harjoitteluun. Oppitunneilla tehdään erilaisia ääntämisharjoituksia, mutta lähinnä oppimateriaalin pohjalta. Suurin osa opettajista koki, etteivät heidän tietonsa ja taitonsa ääntämisvarianteista ole riittävät opettamaan niistä enemmän. Kaksi ruotsin opettajista kertoi, että he kiinnittävät opetuksessaan erityistä huomiota ruotsin ääntämisvariantteihin. Englannin osalta ääntämisvariantteja käydään läpi silloin, kun ne tulevat vastaan oppimateriaaleissa. Opettajat mainitsivat, että britti- ja amerikanenglanti korostuvat oppimateriaaleissa, mutta myös muita englannin ääntämisvariantteja esitellään satunnaisesti. Opettajat ajattelivat oppilaiden suhtautuvat positiivisesti ääntämisharjoituksiin sekä kielten ääntämisvariantteihin.

Lomaketutkimuksesta kävi ilmi, että oppilaat kokevat, että suullista kielitaitoa sekä ääntämistä harjoitellaan tunneilla tarpeeksi. Heillä on myös positiivinen suhtautuminen ääntämisharjoituksiin ja ääntämisvarianttien harjoitteluun ja he mieltävät ne tärkeiksi osiksi kielitaitoa. Oppilaat kokivat, että ruotsin ääntämisvariantteja esitellään ja harjoitellaan liian vähän. Myös englannin osalta oppilaat olivat sitä mieltä, että sen ääntämisvariantteja käydään läpi ja harjoitellaan liian vähän. Kommunikatiivisuus korostui opettajien sekä oppilaiden vastauksissa.