Terapeutin vastaanottavuuden merkitys asiakkaan ongelmallisen kokemuksen assimilaatiossa onnistuneessa ja epäonnistuneessa terapiaprosessissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin terapeutin vastaanottavuuden merkitystä asiakkaan ongelmallisen kokemuksen assimilaatiossa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa aineistona oli kaksi terapiaprosessia. Aineisto kuului Jyväskylän yliopiston psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla nauhoitettuihin psykoterapiaistuntoihin. Koska aineistomme koostui kahdesta psykoterapiaprosessista, joista toisen voidaan sanoa olevan assimilaatioanalyysillä mitattuna onnistunut ja toisen epäonnistunut, halusimme myös kiinnittää huomiota terapeuttien toimintatapojen erilaisuuteen terapiatilanteessa ja pohtia sen merkitystä terapian tulokseen. Aineiston rajauksen lähtökohtana oli siis yhtäältä asiakkaan ongelmallisen kokemuksen assimiloitumisen ja toisaalta terapeuttien vastaanottavuuden ja sen vaikutusten tarkastelu. Onnistuneen terapiaprosessin osalta kiinnitimme huomiota otteisiin, joissa vuorovaikutus vaikutti toimivalta ja uudenlaista ymmärrystä ongelmaan syntyi. Epäonnistuneen terapiaprosessin aineistosta valitsimme lähempään tarkasteluun ne otteet, joissa uutta merkitystä olisi voinut rakentua terapeutin toisenlaisen vastaanottavuuden seurauksena. Onnistuneessa terapiaprosessissa terapeutin toiminta voitiin nähdä vastaanottavana. Terapeutti laajensi asiakkaan ymmärrystä ja ohjasi keskustelua niiden asioiden käsittelyyn, jotka edistivät ongelmallisen kokemuksen assimilaatiota. Terapeutti myös mukautti omaa toimintaansa asiakkaan ongelmallisen kokemuksen assimilaation mukana. Epäonnistuneessa terapiaprosessissa terapeutin puheenvuorot sisälsivät paljon tulkintaa ja omien olettamuksien esille tuomista. Terapeutti ei antanut asiakkaalle riittävästi tilaa tuoda esiin omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Keskustelu jäi usein kokemusten konkreettisen kuvaamisen tasolle ilman sen syvemmän merkityksen avaamista. Tämän tutkimuksen pohjalta tehtyjen havaintojen perusteella pyrimme antamaan lisää laadullista tietoa siitä, miten terapeutti voi omalla vastaanottavuudellaan joko edistää tai jumiuttaa terapiaprosessin etenemistä. Tutkimuksemme tulokset voivat kannustaa terapeutteja sekä tunnistamaan että muokkaamaan omia vakiintuneita toimintatapojaan ja näin toimimaan entistä vastaanottavammin.