Pariterapia väkivallan ehkäisyn keinona : naiset väkivallan tekijöinä

Abstract

Tämän Pro gradun tarkoitus oli tarjota tietoa naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta ja siihen liittyvistä asenteista pariterapiaistunnossa. Naisten tekemää väkivaltaa on tutkittu erityisesti pariterapiakontekstissa hyvin niukasti. Tutkimuksessamme perehdyttiin naisten tekemän parisuhdeväkivallan lähestymistapoihin ja esilletuontiin, sekä väkivallalle annettuihin selityksiin pariterapiassa. Lisäksi tutkimme, millaista toimijuutta selityksiin sisältyy. Aineisto kerättiin laadullisesti Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutetuista pariterapiaistunnoista. Tutkimukseen valittiin kolme paria, joiden parisuhteessa nainen oli ollut väkivaltainen. Kunkin parin videoiduista terapiaistunnoista litteroitiin tutkimuskysymyksiimme vastaavia puheenvuoroja. Pääasiallisena analyysimenetelmämme oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Lisäksi käytimme diskurssianalyysiä silloin, kuin tarkastelimme kuka tuo naisen väkivaltaisuuden esille tai kenelle turvallisuuskysymykset pariterapiassa kohdistetaan. Tuloksissa ilmeni kaksi erilaista tapaa, joilla terapeutit lähestyivät naisten tekemää väkivaltaa pariterapiassa; turvallisuuskysymysten esittäminen asiakkaan sukupuolesta riippuen ja naisen parisuhdeväkivallan sivuuttaminen. Naisten turvallisuutta varmistettiin enemmän kuin miesten, vaikka suhteissa oli esiintynyt molemminpuolista väkivaltaa. Naisten väkivaltaisuutta toivat esille istunnoissa eniten naiset verrattuna miehiin ja terapeutteihin. Väkivallan selitykset jaettiin neljään eri alaluokkaan, jotka olivat “miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen”, “oman tunnetilan purkaminen puolisoon”, “pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan” sekä “parisuhteen ulkopuoliset syyt”. Naiset selittivät väkivaltaisuuttaan enemmän kuin miehet ja terapeutit. Turhautuminen ja alkoholi olivat ainoita syitä, joilla naisten lisäksi myös miehet tai terapeutit selittivät naisen väkivaltaisuutta. Lisäksi havaittiin, että toimijuuden määrä vaihteli alaluokkien välillä. Alaluokat jaettiin edelleen kahteen yläluokkaan: oikeuttaminen ja myöntäminen. Suurin osa naisten väkivallan selityksistä perustui oikeuttamiseen, jossa toimijuus oli alhainen. Sen sijaan myöntämisen yläluokassa naisten toimijuus oli korkea. Tutkimuksemme esittää monelta osin aiheita jatkotutkimuksiin naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta. Tuloksemme laajentavat näkökulmia naisten väkivaltaisuuden selittämiseen. Lisäksi tutkimuksemme tarjoaa naisten väkivaltaisuuteen uusia näkökulmia, jotka tulisi ottaa huomioon työskennellessä parisuhdeväkivallan parissa.