Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Tampellan Heinolan tehtailla
huolehdittiin työturvallisuudesta 1960-luvulla, aikana, jolloin työtapaturmien määrä kasvoi Suomessa voimakkaasti. Itse asiassa kuusikymmentäluvulla sattui työtapaturmia enemmän kuin koskaan aiemmin. Vuosien 1961–1968 aikana työtapaturmissa loukkaantui vuosittain keskimäärin 172 000 ihmistä. Eniten tapaturmia sattui tehdasteollisuudessa. Heinolan tehtaiden, toisin sanoen Heinolan flutingtehtaan työturvallisuuden lisäksi tutkielmassa kartoitetaan niitä tapoja, joilla työnantaja pyrki vaikuttamaan työntekijöiden työturvallisuusasenteisiin ja -käytäntöihin ja sitä, miten työantajat tavat toimivat. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lähilukua.
Vaikka suomalaista työelämää on tutkittu laajasti ja useista eri näkökulmista, 1960-luvun työväensuojelua käsitteleviä tutkimuksia on vähän. Tutkijoita on kiinnostanut selvästi enemmän 1970- luku, jolloin muun muassa kirjoitettiin kymmeniä työturvallisuuteen liit
tyviä mietintöjä ja säädettiin
lähes sata lakia. Heinolan flutingtehdaskaan ei ole kiinnostanut historioitsijoita.
Tutkimustulosten perusteella Tampellan Heinolan flutingtehtaalla työnantaja huolehti työntekijöiden turvallisuudesta tekemällä yhteistyötä työntekijöiden, vakuutusyhtiön ja ammattientarkastajien kanssa ja tarjoamalla työntekijöille koulutusta ja suojeluvälineitä. Vaaratilanteiden varalta tehtaalla oli oma tehdaspalokunta ja vartijoita.
Työnantaja pyrki muokkaamaan työntekijöiden ajatuksia työturvallisuusmyönteisimmiksi ohjeiden, tiedottamisen ja työntekijöille suunnatun siisteyskasvatuksen avulla. Työnantajan tekemä työ tuotti tulosta, sillä tapaturmien ja palosuojelua koskevien laiminlyöntien määrät vähenivät 1960-luvulla. Etenkin työtapaturmien määrässä tapahtui radikaali muutos. Vuonna 1961 flutingtehtaalla tapahtui lähes 220 työtapaturmaa, mutta vuosikymmenen lopussa enää viisikymmentä. Muutos on merkittävä siinäkin mielessä, että valtakunnallisesti työtapaturmien määrä jatkoi kasvuaan. Yksi muutokseen vaikuttaneista tekijöistä oli työnantajan työntekijöille antama siisteyskasvatus, joka pölyttömyyden lisäksi ymmärrettiin myös kurina ja järjestyksenä. Tässä mielessä flutingtehtaalla tehty siisteyskasvatus oli jatkumoa 1900- luvun alun ammattientarkastajien tehdassalien siisteyttä koskeville puheille ja työntekijöiden tilan ja ajan rajoittamiselle. Yhdessä asiassa Tampellan Heinolan tehtaiden johto epäonnistui: se ei pystynyt huolehtimaan työntekijöidensä kuulosta. Vuonna 1966 tehdyn kuulotutkimuksen mukaan yli 30 työntekijällä oli joko merkittävä kuulovika tai alkavia muutoksia käytännön kuuloalueella.
...
