Oppilasnäkökulmaista iloa ja innostusta kouluun hyvinvoinnin vahvistamiseksi

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin yhdessä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden kanssa sitä, mikä koulussa tuottaa heille iloa ja hyvinvointia. Lisäksi tutkittiin, mitä oppilaat haluaisivat yläkoulussa muuttaa ja mihin suuntaan sitä kehittää, jotta kouluhyvinvointi – ilo ja innostus – vahvistuisi. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, osallistava toimintatutkimus. Edellä kuvatun lisäksi tavoitteena oli edistää oppilaiden hyvinvointia positiivisen tutkimusnäkökulman ja osallistavien menetelmien avulla. Tutkimukseen osallistui yhden yläkoulun kaksi yhdeksättä luokkaa, yhteensä 31 oppilasta. Tutkimusaineisto koostui oppilaiden yhdessä tuottamista aikajanoista ja osallistavista miellekartoista, henkilökohtaisista kirjoitelmista sekä alku- ja loppukyselystä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Aineistossa oppilaiden kertomukset kouluilosta ja koulun kehittämisestä yhdistyivät kertomuksiin nuoruudesta. Nuoruuden kehitysvaiheen ymmärtäminen ja tukeminen vahvisti oppilaiden hyvinvoinnin, ilon ja innostuksen kokemusta. Kouluilon kokemuksia vahvisti tunne yhteisöön kuulumisesta sekä mahdollisuus yhdessä tekemiseen; toiminnan merkitys ja kouluelämän kokonaisvaltainen kokemus korostuivat. Aineistossa tuli vahvasti ilmi oppilaiden tarve rakentaa turvallisesti omaa identiteettiään koulussa. Kouluilon kokemuksessa mahdollisuus sekä aitoon yhteisöllisyyteen että yksilöllisyyteen olivat oppilaiden näkemyksissä tärkeitä. Oppilaiden kuvailemassa tulevaisuuden koulussa staattisuus ja tylsyys olivat kauas jäänyttä. Koulu näyttäytyi monitoimikeskuksena, jossa oppiminen ja iloinen yhdessä tekeminen yhdistyivät. Tulevaisuuden koulussa oppilaiden asema oli vahvistunut. Heillä oli vaikutusmahdollisuuksia monella tasolla ja heidän näkemyksillään oli myös merkitystä. Tutkimuksen tulokset auttavat tarkastelemaan kouluelämän laatua oppilaiden näkökulmasta ja muistuttavat siitä, ettei oppilasnäkökulmaista hyvinvointitietoa pidä unohtaa aina ajankohtaisessa ja tärkeässä koulun kehittämistyössä.