Piirtoheitinkalvosta Powerpointiksi : esitysgrafiikkaesitys genrenä

Abstract

Tutkielma tarkastelee esitysgrafiikkaohjelmilla tuotettuja esitysgrafiikkaesityksiä tekstinä ja tekstilajina. Tutkimuksen kannalta keskeisin kysymys on, miten esitysgrafiikkaesitys rakentuu genrenä tekstin makro- eli kokonaisrakenteen näkökulmasta ja millaisia funktionaalisia osia esitysgrafiikkaesityksestä on hahmotettavissa. Analysoin diaesitysten rakennetta sekä pyrin nimeämään ja erittelemään niitä osioita, joista esitysgrafiikkaesitykseksi nimetyt tekstit rakentuvat. Tutkielman aineistona on kaksi diaesitystä: yhtiön vuosikokouksen esitysgrafiikkaesitys ja yliopiston luennon oheismateriaali. Esitykset ovat varsin erilaiset niin funktionaalisesti, sisällöllisesti kuin ulkoisilta puitteiltaan, ja tätä kontrastia hyödynnän analysoidessani aineistoa. Sekä yritysmaailma että eri asteen koulut ja oppilaitokset hyödyntävät esitysgrafiikkaesityksiä mitä moninaisimmissa yhteyksissä nykyään lähes päivittäin, joten on perusteltua tarkastella juuri näiden kahden keskeisen käyttöympäristön diaesityksiä. Tutkimusaineiston diaesitykset jakaantuvat kolmeen funktionaaliseen osaan: aloitukseen, varsinaiseen sisältö- ja käsittelyosioon ja lopetukseen. Näistä osioista on mahdollista löytää vielä alafunktiota, kuten yhtiökokouksen diaesityksen kaksi erillistä sisältöosiota ja edelleen näistä ensimmäisen käsittelyosion johdanto-, siirtymä- ja sisältöosiot. Makrorakenteen perspektiivistä esitysgrafiikkaesitystä on tarkoituksenmukaista lähestyä kokonaisuutenaan yhtenä tekstinä. Vaikka osa yksittäisistä kalvoista on nähtävissä myös itsenäisinä teksteinään, ei diojen sisäisen rakenteen tarkastelu tuo merkittävää lisäarvoa tutkittaessa koko esityksen kalvojen kokonaisuuden muodostamaa tekstiä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että esitysgrafiikkaesitys on tulkittavissa myös omana, selkeähkön kokonaisrakenteen omaavana tekstilajinaan, jos tekstin kokonaisrakenne nähdään keskeisenä genreä määrittävänä tekijänä. Diaesitysten jakautuminen selviin funktionaalisiin osiin tukee ajatusta sekä esitysgrafiikkaesityksen omasta tekstilajista, että yksittäisen dian tutkimisen toisarvoisuudesta: jo näiden kahden esityksen perusteella sekä yleiseen tekstilajitietoisuuteen pohjaten esi-tyksen osien järjestäytyminen tietynlaiseksi selväksi rakenteeksi antaa viitteitä jossain määrin vakiintuneesta tekstilajista ja yhtäältä esityksen näyttäytymisestä ensisijaisesti kokonaisuutena, jonka osilla on selvä tarkoitus ja paikkansa juuri tietyssä järjestyksessä.