Beeta-alaniinin vaikutus 600 metrin juoksuaikaan

Abstract

Johdanto. Anaerobisessa maksimaalisessa suorituksessa (30 – 90 sekuntia) energia tuotetaan pääasiallisesti anaerobisen glykolyysin kautta, jonka haitallisina aineenvaihduntatuotteina syntyy laktaatti- ja vetyioneja. Näistä kahdesta vetyioni laskee veren pH-arvoa happamampaan suuntaan heikentäen lihassupistusta. Lihaksen ja veren happamuuden puskurointia voidaan parantaa muun muassa erilaisia lisäravinteita käyttämällä. Beeta-alaniinin on havaittu lisäävän solun sisäisen karnosiinin määrää. Karnosiini puskuroi solun sisällä happamuutta aiheuttavia vetyioneja lisäten anaerobista suorituskykyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää onko lyhyellä beeta-alaniinin käyttöjaksolla vaikutusta 600 metrin juoksuaikaan.

Menetelmät. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi kansallisen tason miespuolista 800 metrin kilpajuoksijaa (ikä 25,9 ± 2,6 vuotta). Koehenkilöiden 800 metrin ennätyksien keskiarvo oli 1 min 56,76 s ± 3,5 s. Jokainen koehenkilö suoritti kaksi kertaa 600 metrin testijuoksun kolmen vuorokauden beeta-alaniini- (8,2 g/vrk) ja plasebotankkauksella. Kolme koehenkilöä juoksi ensimmäisessä testijuoksussa plasebotankkauksella ja toiset kolme koehenkilöä beeta-alaniinitankkauksella. Toisessa testijuoksussa osat vaihtuivat. Ennen käyttöjaksojen alkua ja käyttöjaksojen jälkeen koehenkilöiltä otettiin paastoverinäyte aamulla pientä verenkuvaa varten. Pieni verenkuva otettiin myös 3 ja 60 minuuttia testijuoksujen päättymisien jälkeen. Verikaasut ja laktaattinäytteet analysoitiin ennen testijuoksuja, 3, 6, 10 ja 60 minuuttia testijuoksujen loppumisien jälkeen sormenpäästä otetuista verinäytteistä. Verikaasut otettiin myös molemmissa paastonäytteissä. Testosteronin ja kortisolin pitoisuudet mitattiin ennen testijuoksujen alkua sekä 3 ja 60 minuuttia testijuoksujen loppumisien jälkeen kyynärlaskimosta otetuista verinäytteistä.

Tulokset. 600 metrin juoksuajat parantuivat hieman 0,20 ± 1,14 s (ns.) beeta-alaniinijuoksuilla verrattuna plasebojuoksuihin. Veren laktaatti- ja pH-arvoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Natriumarvoissa PRE- näyte (ennen testijuoksuja) oli tilastollisesti erilainen (p < 0.05). Plaseboryhmän keskiarvo ja keskihajonta oli kyseisessä näytteessä 139 ± 2 nmol/l, kun taas beeta- alaniiniryhmällä vastaavat arvot olivat 141 ± 2 nmol/l. Kaliumarvoissa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Testosteroniarvoissa POST3’-näyte (kolme minuuttia juoksun loppumisen jälkeen) lähestyi tilastollisesti merkitsevää (p=0.071). Plaseboryhmän tulos oli 18,5 ± 5,4 nmol/l, kun taas beeta-alaniiniryhmän 14,9 ± 3,8 nmol/l. Kortisoliarvoissa ja testosteroni-kortisolisuhteessa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä muutoksia ryhmien välillä.

Johtopäätökset. Suurehkolla (8,2 g/vrk) kolmen vuorokauden aikana nautitulla beeta-alaniinin määrällä ei ollut vaikutuksia 600 metrin juoksun loppuaikaan kansallisen tason 800 metrin miesjuoksijoilla.