Inlärning av sverigesvenska vokaler hos universitetsstudenter med finska som S1

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kehittyikö yliopistossa ruotsia opiskelevien ruotsinruotsalainen vokaaliääntämys kuuden viikon mittaisen ääntämiskurssin aikana. Tutkimukseen osallistui kuusi ruotsinopiskelijaa sekä verrokkiryhmä, neljä syntyperäistä ruotsalaista. Tutkimusaineisto koostui ruotsinkielisistä lauseista, jotka luettiin nauhalle kielistudiossa kurssin alussa ja lopussa. Lisäksi kurssin alussa luettiin nauhalle suomenkielisiä lauseita vokaalien vertailua varten. Aineisto analysointiin akustisesti auditiivisia havaintoja tukena käyttäen. Analyysi rajattiin koskemaan vokaaliäänteitä [ɑ:], [i:], [y:] ja [ʉ:], koska niiden voi aiempaan tutkimukseen perustuen olettaa tuottavan hankaluuksia suomalaisille ruotsinoppijoille. Analyysi tehtiin kolmessa osassa: ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin, tapahtuiko koehenkilöiden ääntämisessä positiivisia muutoksia verrattuna kurssin alkuun, toisessa vaiheessa vertailtiin puhujien suomen ja ruotsin vastaavia vokaaleja ja viimeisenä verrattiin suomalaisten puhujien vokaaliäänteitä ruotsalaisen verrokkiryhmän vokaaleihin.

Tutkimustulosten perusteella kehitystä kohdekielen suuntaan tapahtui ainakin yksittäisten äänteiden kohdalla. Siirtovaikutus suomesta ruotsiin oli kuitenkin kurssin lopussa yhä vahvaa. Puolet koehenkilöistä oppi tuottamaan [i:]-äänteen kohdekielen mukaisesti kun taas loput äänsivät sen vastaavana suomalaisena äänteenä. Yksi puhuja oppi systemaattisesti tuottamaan kohdekielisen [ɑ:]-äänteen, kahdella äänne realisoitui sekä kohdekielisenä [ɑ:]-äänteenä, että suomalaisena [a:]:na ja lopuilla ääntämys ei kehittynyt. Suomen kielestä puuttuva [ʉ:]-äänne tuotti yllättävän paljon vaikeuksia vielä kurssin lopussa, vaikka kehitystä tapahtui kaikilla paitsi yhdellä puhujalla. [y:]-äänne osoittautui vaikeimmaksi, sillä kukaan puhujista ei oppinut tuottamaan kohdekielessä hyvin ahtaana ja etisenä realisoituvaa äännettä, vaikka ääntämys selvästi kehittyi kohdekielen suuntaan usealla puhujalla. Formaalin opetuksen vaikutus vokaaliäänteiden oppimiseen vaikuttaa siis olevan positiivista, vaikka kehitystä ei tapahtunutkaan kaikilla oppijoilla kaikkien vokaalien kohdalla. Tuloksia voivat osaltaan selittää myös kurssin lyhyys ja informaatiotiiviys. Oppijat eivät lisäksi olleet saaneet opetusta ruotsinruotsalaisesta ääntämisestä missään aiemmin.