Working in partnerships : an ethnographic study on volunteers' narratives of establishing, managing and ending partnerships between Finnish and Indian NGOs

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomalaisten ja intialaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen yhteisen kehitysyhteistyöhankkeen ympärille muodostunutta yhteistyötä eli kumppanuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää kumppanuuden muodostumiseen, ylläpitoon ja lopettamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa tuodaan esille suomalaisten vapaaehtoisten kertomuksia, kokemuksia ja havaintoja muun muassa uuden kumppanijärjestön valintakriteereistä, järjestöjen välisestä työnjaosta, hankesyklin eri vaiheissa kohdatuista haasteista sekä vastuuvelvollisuuden ja luotettavuuden merkityksestä kumppanuudessa.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kuuden informantin etnografisista puolistrukturoiduista haastatteluista, jotka toteutettiin lokakuun 2014 ja tammikuun 2015 välisenä aikana. Haastatteluaineistoa on täydennetty hankesuunnitelmilla, hankematkojen päiväkirjoilla ja tutkijan kenttämuistiinpanoilla. Tutkimusaineisto on analysoitu sisältöanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu antropologien Emma Crewen, Richard Axelbyn ja Arturo Escobarin teorioihin kehityksestä (engl. development theories) sekä kehitystutkijoiden Alan D. Fowlerin, Maria Eriksson Baazin ja Alnoor Ebrahimin sekä sosiaaliantropologi David Mossen teorioihin kumppanuudesta (engl. partnership theories).

Tutkimustulokset osoittavat, että kumppanuus saa usein alkunsa suomalaisten vapaaehtoisten henkilökohtaisista kontakteista. Kumppanijärjestön valintaan vaikuttavat kolme tekijää: 1) yhteinen toimiala, 2) realistinen hankesuunnitelma ja riittävä osaaminen sen toteuttamiseen sekä 3) hallinnollinen osaaminen ja taloudellinen vakavaraisuus. Kumppanuuden suurimmat haasteet johtuvat suomalaisen järjestön pienuudesta, minkä takia henkilöstö- ja taloushallinnon resurssit ovat niukat ja ajanhallinnassa on haasteita. Kumppanuus nähdään vastavuoroisena oppimiskokemuksena, johon molemmat osapuolet tuovat toisiaan täydentävää osaamistaan. Intialaisia kumppanijärjestöjä pidetään pääasiassa luotettavina vankan kokemuksen, ammattimaisen työotteen ja yhteisen hankkeen saavuttamien konkreettisten tulosten takia. Mielenkiintoista kyllä luotettavuuden kriteereitä on muokattu kumppanijärjestön kulttuuriin kohdistuvien odotusten ja aiempien kokemusten pohjalta.

This study examines inter-organizational relationships among Finnish non-governmental organizations (NGO) and their Indian partner organizations which have a joint development intervention in India. The study aims at gaining an understanding of the various aspects of partnership which have an effect on the formation, management and ending of the relationship from the perspective of Finnish volunteer workers from small-scale voluntary organizations. The study presents their narratives, perceptions and ways they define and experience the criteria for choosing a partner, the types of responsibilities among partners, challenges faced in different phases of the project cycle and certain elements of partnership, such as accountability and reliability.

The empirical data consists of five ethnographic semi-structured interviews of six informants which were conducted between October 2014 and January 2015. The secondary data, complementing the primary data, comprises qualitative documents including official project plans, journals from monitoring trips and a set of researcher’s field notes from two monitoring trips. The research data is analyzed using the method of content analysis. The theoretical approach of the study is based on theories of development by anthropologists Emma Crewe, Richard Axelby and Arturo Escobar, and on theories of partnership by development researchers Alan D. Fowler, Maria Eriksson Baaz and Alnoor Ebrahim, and social anthropologist David Mosse.

The main results show that a new partner NGO is found through the personal contacts of active volunteers in the Finnish NGOs. The criteria for choosing a partner is based on three elements: 1) same field of work, 2) a realistic project proposal and sufficient expertise to implement the activities, and 3) a good level of administrative skills and financial solidity. The main challenge addressed is the small size of the Finnish NGO which creates several constraints in terms of poor time management, and insufficient human and financial resources. The results indicate that partnerships are perceived to be a mutual learning process to which partners bring their complementary expertise. The Finnish NGOs consider their Indian partner NGOs reliable but interestingly the criteria for reliability is accustomed to the expectations and previous experiences of the culture of the partner NGO.