Empowering tribal women in India : the anti-po(w)erty machine?

Empowerment -ajattelu eli voimaantuminen on nykyään osa kansainvälisen kehitysyhteistyön kaikkia tasoja ja voimaantumis -ideologia ohjaa yhä enenevämmässä määrin myös paikallistason kehitystyötä. Tämä monitieteinen, laadullinen tutkimus on toteutettu Intiassa vuonna 2005 ja osittain vuonna 2006. Tutkimus arvioi yhden intialaisen ei-valtiollisen järjestön toteuttamaa empowerment -koulutusta, jota on tarjottu Bhil -kansan naisille osana järjestön kylärahasto-ohjelmaa. Tutkimuksessa pohditaan, millä tavalla voimaantumisaatteen tarpeellisuutta perustellaan ja millä tavalla se ymmärretään kansalaisyhteiskuntajärjestössä, sekä millä tavalla voimaantumiskoulutus vaikuttaa bhilnaisten elämään. Tutkimuksessa myös käydään läpi Bhil -kansan marginaalista asemaa intialaisessa yhteiskunnassa ja Intian valtiollisia pyrkimyksiä ja lähestymistapaa heimokansojen kehitystyössä. Tutkimusmetodeina on käytetty osallistuvaa havainnointia, puolistrukturoituja haastatteluja ja ryhmäkeskusteluja. Empiirinen aineisto koostuu Rajasthanin maaseutualueilla asuvien 44 bhilnaisen haastattelusta. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu kahta järjestön työntekijää. Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa perustuu Naila Kabeerin (2002) “voimaantumisen tasoihin” ja Sylvia Chantin (2008) sukupuoliteorioihin “sitoumusten ja/tai vastuun naisistumisesta”. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että voimaantuminen on illuusio, jonka avulla heimonaiset saadaan uskomaan rajoittamattomiin elämänvalintoihin. Todellisuudessa rajoittamattomat elämänvalinnat eivät ole heimonaisten saavutettavissa, koska he elävät intialaisen yhteiskunnan marginaalissa ja vähemmistönä. Tutkimus osoittaa kuinka kehitys, johon tutkimuksessa viitataan ‘anti-po(w)erty -koneena’, toimii käytännössä ja millaisia tahattomia seurauksia se saattaa aiheuttaa.