Koira haudattuna : koiran ja sen kuoleman representoiminen blogiteksteissä

Abstract

Pro gradussani tutkin, kuinka koiransa menettäneet ihmiset luovat internetissä kuvaa menehtyneistä koiristaan ja koiran kuolemasta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa koirista ja niiden kuolemasta luodaan blogeissa, ja millaisin kielen keinoin tämä tapahtuu. Aihetta ei ole suomen kielen näkökulmasta aiemmin tutkittu, vaikka koiran kuolema koskettaakin meistä monia. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavanlaiset: Millaisilla kielen keinoilla menehtynyttä koiraa representoidaan blogeissa? Millaisilla kielen keinoilla koiran kuolemaa representoidaan blogeissa? Millaisien diskurssien kautta koiraa ja sen kuolemaa kuvataan, ja millainen kuva koirasta ja kuolemasta muodostuu? Tutkimuksessani yhdistän M. A. K. Hallidayn näkemykset kielestä ja diskurssintutkimuksesta sekä Lakoffin, Johnsonin ja Turnerin kognitiivisen metaforateorian koiran kuoleman kielentämiseen ja representaatioiden tarkasteluun. Diskurssintutkimus vaatii kvalitatiivisen otteen, joten analysoin blogimerkintöjä laadullisesti. Diskurssit paljastuvat kielen tarkastelun kautta esimerkiksi tutkimalla, millaisia sanavalintoja, nimeämisiä, prosessityyppejä ja esimerkiksi metaforia teksteissä käytetään. Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista, joissa kerrotaan koiran kuolemasta. Blogimerkinnät on kerätty kahdeksasta blogista kuudelta eri kirjoittajalta. Mukana on sekä koiriin keskittyviä ns. koirablogeja että muihin aiheisiin painottuvia ei-koirablogeja. Näin uskon saavani laajemman näkemyksen aiheesta ja voin samalla verrata, onko kielenkäytössä ja menehtyneen koiran tai sen kuoleman kuvaamisessa eroavaisuuksia tai yhtäläisyyksiä erilaisten blogien välillä. Vertaan myös mm. Lopakan (2002) kuolinilmoitusten metaforia koskevaa tutkimusta hyö- dyntäen, onko koiran ja ihmisen kuoleman kielentämisessä eroja. Koirasta ja kuolemasta muodostuu aineistossani monenlaisia kuvia. Vaikka koirasta voidaan puhua koirana ja kuolemasta kuolemana, päällimmäiseksi kuitenkin nousevat muunlaiset representaatiot ja kielen keinot. Koirasta luodaan kuvaa mm. ystävänä, perheenjäsenenä ja potilaana. Erilaisia kielen keinoja käytetään representoinnissa monipuolisesti. Koirasta luodaan kuvaa etenkin kuvailevien adjektiivien ja substantiivien kautta. Prosessityypit luovat koirasta kuvaa tekijänä sekä välittämisen kohteena. Kuolema rinnastetaan käsitemetaforien kautta yleisimmin lähtöön, paikkaan tai uneen. Osassa blogeista kuolemasta puhumista vältellään, kun kuolema on vasta hiljattain tapahtunut. Myöhemmin kuolemasta voidaan puhua jo vapaammin kuolla-verbiä ja kuolema-nominia käyttäen. Tämä on yleistä myös ihmisen kuolemasta puhuttaessa. Tulosten perusteella on mahdollista pohtia 2010-luvun blogeissa esiintyviä koiran ja sen kuoleman representaatioita ja suhteuttaa niitä koirista ja niiden kuoleman suremisesta käytäviin keskusteluihin. Koira voi olla monelle kuin ihmisperheenjäsen, minkä vuoksi koiran ja ihmisen kuolemasta kerrotaan ainakin osittain samanlaisia kielen keinoja käyttäen. Erot kuoleman kielentämisen tavoissa vaikuttavat pieniltä, joten aihetta olisi hyödyllistä tutkia syvällisemmin ja laajempien aineistojen kautta.