Kyläyhdistykset maaseutupolitiikan toimijoina : ympäristötoimet maaseutuohjelmassa ja kylissä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista kylätoimintaa osana Manner-Suomen maaseudukehittämisohjelman toteuttajaverkostoa. Tarkastelussa ovat maaseutuohjelman ympäristötoimenpiteet ja kyläyhdistykset niiden toteuttajina. Maaseudun kehittämistyötä tehdään Suomessa pääasiassa maaseutuohjelman rahoituksella, joten sen tavoitteet ja toimenpiteet ohjaavat myös paikallista kehittämistä. Kyläyhdistyksille ympäristönhoito on yksi tehtävä muiden joukossa. Tutkimuskysymyksia on kaksi: Miten kääntämisen prosessin vaiheet ja yhdistysten subjektiviteetti ilmenee yhdistysten osallistumisessa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ympäristötoimien toteuttamiseen?, sekä: Mikä on kyläyhdistysten rooli Suomen maaseudun ympäristönhoidossa - ovatko maaseutuohjelman kylille tarjoama rooli ja kylien oma käsitys roolistaan ristiriidassa? Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, miten kyläyhdistykset saadaan osallistumaan maaseutuohjelman ympäristötoimien toteuttamiseen. Teoreettisena viitekehyksenä on toimijaverkkoteoria ja kääntämisen käsite. Toimijaverkkoteoria kuvaa hallintavallan käytäntöjen lisäksi niitä tapoja, jolla hallinnan kohde muodostaa identiteettinsä ja subjektiviteettinsä hallintaprosessissa. Kääntämisen käsite kuvaa niitä tapoja, joilla hallintavallan käyttäjä pyrkii saaman verkoston toimijat toteuttamaan omia tavoitteitaan. Aineistona on käytetty maatalouden ympäristötuen seurannan loppuraporttia varten toteutettua kyselyä yhdistyksille sekä tätä tutkimusta varten toteutettua kyselyä hanketukea saaneille kyläyhdistyksille. Aineistoa käsiteltiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin niin, että aineistoa teemoiteltiin ja koodattiin kääntämisen prosessista johdettuihin ryhmiin. Tämän tutkimuksen perusteella voi todeta, että kyläyhdistysten motivaatio ympäristönhoitoon syntyy ihmisten tarpeista.Maaseutuohjelman ympäristötavoitteita ei kiistetä, mutta sellaisenaan ne eivät motivoi kylätoimijoita. Onnistuneen kääntämisprosessin esteenä näyttävät olevan myös hallinnon passiivisuus ja vuorovaikutuksen puutteet sekä rahoituksen byrokraattisuus. Kyläyhdistyksen subjetiviteetti syntyy muualla kuin kääntämisprosessin sisällä. Tulokset vahvistavat aikaisemman tutkimuksen näkemystä maaseutuohjelman vahvasta maatalousnäkökulmasta, joka ei ota huomioon muiden kuin maatalouden toimijoiden resursseja ja tarpeita. Lisäksi tulokset tuovat esiin Leader-ryhmien merkityksen kääntämisprosessissa, joka voisi olla myös jatkotutkimuksen aihe.