Re-entry issues and challenges of Finnish repatriates : study of corporate expatriates, employees of the Ministry for Foreign Affairs, and employees of the defence forces

Abstract

This study provides an insight to the re-entry and re-adaptation experiences of three different privileged, voluntary, temporary groups of Finnish professionals.

The main goal for the qualitative research was to find greater understanding of the re-entry phenomenon, and outline and identify the most important aspects of the home country re-entry process of the chosen sojourner groups. In addition, the study aimed to clarify possible differences and similarities of the re-entry experiences between these groups.

The study was mainly based on the repatriation adjustment model of Black, Gregersen, and Mendenhall from 1992, although theories and studies of various other academic scholars were also used.

Re-entry has often been described difficult, yet the research proved otherwise as most of the respondents reported rather smooth repatriation experience although also some challenges were reported.

Although re-entry is deeply personal experience and the amount it takes to make the transition is highly individualistic, the findings obtained from the study revealed no major differences in the re-entry experience and re-adaptation process back home between the groups.

Although the qualitative study does not thoroughly fulfil the requirements of generalization of material, the study provided some new and useful insights into the repatriation experiences of Finnish repatriates and advanced the current understanding of the re-entry experience of the chosen Finnish sojourner groups. Comparison research among Finnish sojourner groups has been limited. This study offers a new insight to the phenomenon and might therefore be considered to act as a pioneering study in Finland. It also suggests there is room for future studies in the field.

Tämä tapaustutkimus tutkii kolmen eri etuoikeutetun, vapaaehtoisen sekä tilapäisen suomalaisen työntekijäryhmän paluukokemuksia sekä sopeutumista takaisin kotimaahan ulkomaankomennuksen päätyttyä. Päätavoitteena laadullisessa tutkimuksessa oli hankkia laajempaa ymmärrystä paluusta ilmiönä, sekä hahmotella ja tunnistaa tärkeimmät elementit kotimaan paluuprosessissa valittujen ryhmien kesken. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selkeyttää mahdollisia paluukokemusten välisiä eroja sekä samankaltaisuuksia näiden ryhmien välillä. Tutkimus perustuu pääosin Black, Gregersen, sekä Mendenhallin paluusopeutumismalliin vuodelta 1992, vaikka muidenkin tutkijoiden akateemisia teorioita sekä tutkimuksia käytettiin tutkimuksessa. Paluu on usein kuvattu vaikeana, mutta tutkimus osoitti toisin, sillä useimmat vastaajista kokivat paluun melko helppona kokemuksena vaikka haasteitakin raportoitiin. Vaikka paluu on erittäin henkilökohtainen kokemus, ja aika jonka sopeutuminen takaisin kotimaahan vie on yksilöllistä, tulokset paljastivat, että ryhmien kesken paluukokemuksissa ja uudelleen sopeutumisessa kotimaahan ei ollut suuria eroja. Vaikka laadullinen tutkimus ei perusteellisesti täytä vaatimusta materiaalin yleistettävyydestä, tutkimuksen tulokset antavat ensikäden tietoa valittujen ryhmien paluukokemuksista. Vertailututkimus suomalaisten ryhmien välillä on vähäistä. Tämä tutkimus tarjoaa uutta tietoa ilmiöstä sekä antaa mahdollisuuden toimia uraauurtavana vertailevana tutkimuksena Suomessa. Se osoittaa myös, että lisätutkimukselle aiheesta on vielä tilaa.