Sykevälivaihtelu ja sen yhteys kestävyyssuorituskyvyn kehitykseen yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoitusjakson aikana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoitusjakson aikaisen sykevälivaihtelun yhteyttä kestävyyssuorituskyvyn kehitykseen. Lisäksi tarkoituksena oli vertailla kestävyys- sekä voimaharjoituksen jälkeistä sykevälivaihtelua ja tutkia sykevälivaihtelussa tapahtuvia muutoksia harjoitusjakson edetessä. Tutkielma oli osa laajempaa liikuntabiologian laitoksen tutkimusta yhdistetystä kestävyys- ja voimaharjoittelusta. Sykevälivaihtelumittauksiin osallistuneita tutkittavia oli kaikkiaan 9, joista 7 oli naisia ja 2 miehiä. Tutkittavat olivat iältään 30.8 ± 4.8 vuotta ja heidän lähtötason VO2max oli 44.8 ± 5.0. Kymmenen viikon harjoitusjakson aikana tutkittavien viikoittainen harjoitusohjelma sisälsi kaksi intervalliharjoitusta sekä kaksi voimaharjoitusta. Tutkittavien sykevälivaihtelua mitattiin harjoitusjakson puolivälissä sekä lopussa. Harjoituksen jälkeistä sykevälivaihtelua mitattiin välittömästi intervalliharjoituksen (4x4min) sekä viikon ensimmäisen voimaharjoituksen jälkeen. Lisäksi yöllistä sykevälivaihtelua mitattiin kumpaakin harjoitusta seuranneena yönä. Tutkittavien sykevälivaihtelu aleni molempien harjoitustyyppien osalta harjoitusjakson aikana. Kestävyysharjoituksen jälkeinen sykevälivaihtelu oli molemmilla mittauskerroilla voimaharjoitusta alhaisempaa. Yöllä mitatussa sykevälivaihtelussa ei havaittu merkittäviä eroja eri harjoitusten tai mittauskertojen välillä. Kestävyyssuorituskyvyn kehityksen ja sykevälivaihtelun välillä ei havaittu yhteyttä yksittäisiä muuttujia lukuun ottamatta. Tämän tutkimuksen perusteella intensiivinen intervalliharjoitus aiheuttaa suuremman muutoksen autonomisen hermoston säätelyssä verrattuna voimaharjoitukseen. Samoin tämän tutkimuksen perusteella harjoitusten jälkeinen sykevälivaihtelu alenee intensiivisen harjoitusjakson aikana harjoituskuorman kerääntyessä.