Eriyttäminen 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa : kahden oppikirjasarjan tarkastelua

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin eriyttämistä äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Oppikirjat ovat opettajalle valmiina oppimateriaaleina tärkeä työväline. Eriyttämisellä voidaan huomioida oppijoiden yksilölliset tarpeet ja maksimoida oppijoiden kasvu ja kehitys. Eriyttävät oppikirjat voivat olla yksi eriyttämisen keino. Oppikirjatutkimusten avulla voidaan selvittää oppikirjojen ominaisuuksia ja tukea oppikirjojen kehitys- ja valintatyötä. Systemaattista oppikirjatutkimusta ei ole juurikaan tehty, eikä eriyttäviä oppikirjoja ole ennen tiettävästi tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka eriyttävät oppikirjat huomioivat oppijoiden yksilölliset tarpeet. Tutkimuksessa analysoitiin 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden tavallisten ja eriyttävien harjoituskirjojen eroja.

Aineistona olivat Otavan Särmä-sarjan ja Sanoma Pron Tekstitaituri-sarjan 7. luokan harjoituskirjat sekä 7. luokan eriyttävät harjoituskirjat. Tavallisia ja eriyttäviä kirjoja vertailtiin toisiinsa, ja huomio kiinnitettiin kaikkiin kirjojen välisiin eroavaisuuksiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin sekä lingvistisen tekstianalyysin avulla.

Eriyttämisen suuruus ja laajuus oli kirjoissa vaihtelevaa, ja eriyttämisen keinot limittyivät toisiinsa. Eriyttämisen visuaaliset keinot jakautuivat typografiaan ja taittoon. Eriyttävät kirjat erosivat tavallisista kirjoista kirjasinkoon, rivi-välien, rivityksen sekä tehtävien ja kuvien sijoittelun suhteen. Eriyttämisen pedagogiset ratkaisut näyttäytyivät tehtävien laajuuden ja sisällön muutoksina, esimerkkien ja valmiiden vastausten lisäämisenä, tärkeiden asioiden korostamisena, käsitteiden selittämisenä ja sisällön tiivistämisenä sekä tavoitteiden ja oppi-kirjaviittausten muuttamisena. Eriyttämisen kielelliset piirteet näkyivät tehtävänannoissa, vastausvaihtoehdoissa sekä opetusteksteissä. Eriyttävien ja tavallisten kirjojen lause- ja virkerakenteet sekä sananvalinnat erosivat toisistaan, ja eriyttäviin kirjoihin oli tehty kielellisiä lisäyksiä ja poistoja. Eriyttävissä oppikirjoissa tuettiin oppijaa oppiainesta selkiyttämällä ja supistamalla sekä tarjoamalla apukeinoja oppimiseen. Eriyttävät kirjat eivät täysin huomioineet yksilöllisiä tarpeita, sillä monipuolisia opetus- ja oppimismenetelmiä ei juurikaan tarjottu.

Eriyttäminen vaatii toteutuakseen oppikirjojen lisäksi opettajan työpanosta. Eriyttämisen keinojen sisällyttäminen tavalliseen kirjaan voisi olla avuksi kaikkien oppijoiden tukemisessa. Jatkossa tulisi kenties tutkia lisää eriyttävien kirjojen kohderyhmää ja käyttötarkoitusta, jotta käytännön tarpeet voitaisiin täyttää entistä paremmin.