Tutkimuksessani tarkastelen ikäihmisten kirjallisuusterapeuttisen sanataideryhmän merkityksiä ja terapeuttisia vaikuttimia. Tutkimuskohteenani on keväällä 2014 ohjaamani viisihenkinen kirjoittajaryhmä, jonka toimintaa ohjasi kirjallisuusterapian viitekehys. 63–80-vuotiaiden ryhmäläisten toiminnalle antamia merkityksiä tutkin monipuolisin tavoin tuotetun kirjallisen palautteen, tapaamisista keräämieni äänitteiden sekä muistiinpanojeni avulla. Tutkimusaineistoa täydentävät lisäksi ryhmäläisten tapaamisissamme kirjoittamat harjoitukset. Tutkimukseni vastaa tarpeeseen tutkia sekä kirjoittamisen terapeuttisia vaikuttimia että kirjallisuusterapeuttisen sanataideryhmän erityisyyttä.
Tutkimusotteeni on kerronnallinen, ja sovelsin sitä tutkimusaineistoon narratiivien analyysin avulla. Tutkin, millaisia kertomuksia sanataideryhmästä tuotetaan: mitä merkityksiä ryhmäläiset antavat kirjoittamiselle ja ryhmätyöskentelylle sekä kuinka he kuvaavat omaa kokemustaan? Temaattisen luennan avulla luok
ittelin ryhmäläisten kertomukset kuuteen eri kategoriaan ja lisäksi analysoin jokaisen kirjoittamaa kirjemuotoista palautetta erikseen. Tukena analyysissa käytin kirjoittamisen terapeuttisista vaikuttimista esitettyjä jaotteluja, erityisesti Deborah Philipsin, Liz Liningtonin ja Debra Penmanin ajatuksia. Käytännönläheistä tietoa kirjallisuusterapeuttisten ryhmien ohjaamisesta tuottaakseni kuvasin ryhmämme prosessia suunnittelusta toiminnan arviointiin saakka. Esittämällä oman kertomukseni ryhmästä pystyn sekä hahmottamaan omat valintani ja toimintatapani avarammin että tuottamaan tietoa muille ohjaajille.
Ryhmäläisten kertomusten mukaan toiminta tarjoaa virkistystä sosiaaliseen elämään ja sitä kautta sekä uusia näkökulmia että vertaistukea ja samastumiskohteita. Kirjoittaminen ja keskustelut herättävät muistoja ja tunteita sekä voivat auttaa niiden ilmaisussa. Sanataideryhmässä työskentely edesauttaa asioiden jäsentelyä ja voi tukea niiden työstämistä. Ohjaamani ryhmän jäsenet kokivat toiminnan mielekkääksi ja hyödylliseksi – se tarjosi myös onnistumisen kokemuksia sekä toivottua vaihtelua ja virkistystä arkeen. Tarkastellessani ryhmäläisten kertomuksia yksitellen hahmottui, kuinka erilaisia merkityksiä toimintaan voi liittää. Jokainen tulee ryhmään omien odotustensa ja ennakkoasenteidensa kanssa ja kertomukset osoittavat, että kirjallisuusterapeuttinen sanataideryhmä myös tarjoaa vastinetta monenlaisille odotuksille ja tarpeille.
Tutkimukseni osoittaa, että yhteisöllinen sanataidetyöskentely voi tarjota merkityksellisen tilan oman elämän tarkasteluun, luovaan ilmaisuun ja vertaisten kohtaamiseen. Ryhmän sosiaalinen ulottuvuus näyttäytyy tutkimuksessani erityisen merkityksellisenä. Kirjallisuusterapeuttinen ryhmä voi lisätä ikääntyvien hyvinvointia monipuolisin tavoin ja useista lähtökohdista käsin. Tutkimustulokset rohkaisevat soveltamaan sanataidetta senioriryhmissä ikäihmisten toimijuuden ja toimintakyvyn tueksi ja parantamiseksi.
...
