Näkemyksiä fysioterapian ydinosaamisesta ja fysioterapiakoulutuksen toteutumisesta

Abstract

Linnéa von Hedenberg (2015). Näkemyksiä fysioterapian ydinosaamisesta ja fysioterapiakoulutuksen toteutumisesta. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Fysioterapian pro gradu -tutkielma, 74 sivua, 7 liitettä. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutus on laajaa ja toteutuu Suomessa pääsääntöisesti ammattikorkeakouluissa. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä todettiin, että kuntoutusalojen osaamista tulisi pohtia tarkemmin, jotta osaaminen aloilla olisi riittävän vahvaa tulevaisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää fysioterapia-ammatin edustajien näkemyksiä fysioterapian ydinosaamisesta sekä tarkastella kansallisten fysioterapiaopetussuunnitelmien moninaisuutta. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä erilaista ja yhtenäistä kansallisissa fysioterapian opetussuunnitelmissa on ja mikä on fysioterapia-ammatin erikoisosaamista? Tutkimustehtävää lähestyttiin laadullisin menetelmin käyttäen sisällönerittelyä ja sisällönanalyysiä tutkimusmenetelminä. Tutkimuksen aineisto oli kaksiosainen ja koostui kansallisista fysioterapian opetussuunnitelmista ja moniammatillisista ryhmäteemahaastatteluista. Opetussuunnitelmat (n=16) kerättiin verkkopohjaisina oppilaitosten kotisivuilta. Haastattelut (n=8) tehtiin kahdeksassa ammattikorkeakoulussa moniammatillisina ryhmäteemahaastatteluina. Aineistoa kerättiin myös ”Kuntoutuksen koulutuksen päivillä” fysioterapian ryhmätyöskentelypajoissa. Haastatteluihin osallistui eri kuntoutusalojen edustajia (fysioterapia, toimintaterapia, jalkaterapia, naprapatia, osteopatia, kuntoutusohjaus ja apuvälinetekniikka). Fysioterapian edustajat olivat työelämässä olevia fysioterapeutteja, fysioterapiaopiskelijoita ja fysioterapiaopettajia. Haastatteluihin osallistui yhteensä 83 fysioterapian edustajaa. Koko aineisto kerättiin syys-joulukuun 2014 aikana. Opetussuunnitelmien vertailussa löydettiin eroja fysioterapiakoulutuksen toteutumisessa. Rakenteelliset erot näkyivät opintopisteiden jakautumisessa perus-, ammatti ja valinnaistenopintojen kesken, yleisten-, ammattispesifien ja oppilaitoskohtaisten kompetenssien käytössä sekä moduulien ja vuositeemojen käytössä. Erot kliinisessä harjoittelussa näkyivät harjoittelun toteutumisessa, harjoittelun määrässä ja jaksoituksessa. Kansainvälisyyttä, moniammatillisuutta ja yrittäjyyttä korostettiin tietyissä opetussuunnitelmissa enemmän kuin muissa. Sisällönanalyysin tuloksena fysioterapian ydinosaamisen osalta nousi esiin kolme teemaa, jotka kuvailevat fysioterapeutille tärkeitä taitoja: fysioterapeutin substanssiosaaminen, fysioterapeutin ohjausosaaminen ja fysioterapeutin asiantuntijuus moniammatillisessa työympäristössä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa rakentamallaa yhtenäistä ja tasalaatuista fysioterapiakoulutusta, jotta koulutuksesta valmistuvilla olisi samantasoinen vähimmäisosaaminen valmistuessa.

Linnéa von Hedenberg (2015). Views on core competencies within physiotherapy and on the implementation of the current physiotherapy education programs. Department of Health sciences, Jyväskylä University, Master’s Thesis in Physiotherapy, 74 pages, 7 appendices. In Finland the education in social-, health- and rehabilitation is broad and takes place at Universities of Applied Sciences. During the reform of Universities of Applied Sciences it was found that there is a need to investigate the competencies and skills in the rehabilitation education programs, to ensure a sufficient knowledge-base for each occupation in the future. The objecitve of this study was to better understand physiotherapists’ own views of the required core competencies in their profession, and to compare national physiotherapy curriculums with each other. The research questions were: What are the similarities and what are the differencies in the national physiotherapy curriculas? What do physiotherapists see as core competencies in physiotherapy? The research questions were approached with qualitative methods, using content analysis. The data was divided into two parts and consists of national physiotherapy curriculas and multi-professional group theme interviews. The curriculas (n=16) were collected as web-based files from the Universities’ of Applied Sciences homepages. The interviews (n=8) were conducted at eight different Universitys of Applied Sciences, as multi-professional theme group interviews and during “Education in rehabilitation days”. All data was collected during september-december 2014. The participants were representatives from different education programs in rehabilitation (physiotherapy, occupational therapy, podiatry, naprapathy, osteopathy, rehabilitation instructor and assistive techonology). The physiotherapy representatives were final year physiotherapy students, physiotherapy teachers and physiotherapists from the field. Eightythree physiotherapists participated in the interviews. Differences were found in how the physiotherapy education is executed. Structural differencies were seen in how the credentials are divided among common-, subjectspecific and voluntary studies and in the use of common-, subject- and institutionspesific competencies in the education. Differencies in clinical training were seen in how the clinical training takes place, how much there is clinical training in the education and how it is divided during the education. Internationality, multi-professionality and entrepreneurship were emphazised in some more than in other education programs. From the interview analysis three main themes emerged about the core competencies and skills required in physiotherapy: competencies in physiotherapy substance, competencies in the physiotherapists teaching and directing and physiotherapy expertise in a multi-professional environment. The findings in the study can be used as a reference, when planning and developing a national, cohesive and equal physiotherapy curriculum, which could lead to future students having equal skills and core competencies when they graduate.