Ojentamisen ja kurinpitomenettelyn merkitys turvallisen oppimisympäristön luomisessa perusopetuksen yläluokkien liikunnanopetuksessa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Jukka Lehtinen (2015). Ojentamisen ja kurinpitomenettelyn merkitys turvallisen oppimisympäristön luomisessa perusopetuksen yläluokkien liikunnanopetuksessa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 66 s., 2 liitettä.

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää koulun rehtorin ja liikunnanopettajan näkökulmasta oppituntien turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi selvitettiin, minkälaista häiriökäyttäytymistä tunneilla esiintyy, ja minkälaisilla keinoilla sitä pyritään ehkäisemään.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisesti kolme Länsi-Suomen läänin eri kokoisissa kunnissa sijaitsevaa yhtenäiskoulua. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina niin, että kustakin koulusta haastateltiin yläkoulun poikien liikuntaa opettava opettaja sekä rehtori.

Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että liikuntatuntien turvallisuuteen vaikuttavat tilojen ja välineiden turvallisuus ja kunnossapito, oppimisympäristöstä toiseen liikkuminen sekä oppilaiden oma toiminta ja mahdollinen häiriökäyttäytyminen. Lievää häiriökäyttäytymistä esiintyy liikuntatunneilla päivittäin tai lähes päivittäin. Vakavampia tapauksia esiintyy harvoin. Häiriökäyttäytymistä syntyy koulussa usein, koska lapset tarvitsevat enemmän tukea koulunkäyntiin. Erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia on integroitu luokkiin aikaisempaa enemmän. Kärjistyneet ongelmat ratkaistaan kouluissa pääasiassa kevyillä menetelmillä, kuten nuhtelulla tai jäähylle laittamisella. Jälki-istuntoa pidettiin yleisesti tehottomana rangaistusmuotona, sen sijaan kasvatuskeskustelua pidettiin hyvänä mallina. Oppilaiden välisiin kiistoihin soveltuva vertaissovittelu jakoi mielipiteet. Hyvistä tuloksista huolimatta vertaissovittelua kritisoitiin siitä, että se antaa oppilaille liikaa vastuuta.

Liikunnanopettajat pitivät käytössä olevia ojentamis- ja kurinpitotoimenpiteitä riittävinä. Rehtorit taas olivat osin eri mieltä erityisesti toistuvasti järjestyssääntöjä rikkovien oppilaiden kohdalla. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että paras tapa ratkaista ongelmia on puuttua niihin heti tai mieluiten ehkäistä ongelmia ennakolta. Rehtorit painottivat opettajan ammattitaitoa ja tietynlaisia ryhmänhallintataitoja eri muodoissaan. Näitä olivat muun muassa opettajan oma persoona ja oma opettajuus, huumori, opettajuudessa ja kasvattajana pysyminen sekä oman käyttäytymisen hallinta, keskustelu sekä fyysisesti väliin meneminen. Väkivaltatilanteisiin reagoiminen oli äänen korottamista ja fyysisesti väliin menemistä.

Avainsanat: häiriökäyttäytyminen, ojentaminen, kurinpito, turvallisuus, perusopetus, yläluokat.

ABSTRACT

Jukka Lehtinen (2015). The meaning of scolding and disciplinary actions in creating a safe learning environment in physical education in lower secondary education. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 66 pp., 2 Appendices.

The aim of this Master’s thesis was to find out factors that affect the safety of lessons from PE teachers’ and principals’ point of view. In addition, the aim was to find out what type of disrupting behavior occurs in physical education classes and what means are used in pre-venting it.

The study method used was a semi-structured theme interview. Three schools with integrated primary and lower level secondary education located in different size cities in Western Fin-land were selected for the study using discretion. The teacher of boys’ PE and the principal of each school were interviewed separately.

According to this study the main factors that affect the safety of PE lessons include the safety and maintenance of premises and equipment, transitions from one learning environment to another and the pupils’ own actions and possible disrupting behavior. Minor disruptive behav-ior is present in PE lessons on a daily basis or almost daily basis. Major disruptive behavior is rare. Disruptive behavior in schools usually originates from children’s own need for support in studying. Children with special needs have been integrated in classes more and more. Re-acting to disruptive behavior in schools usually means using light methods such as reprimand-ing or using penalties that serve as time-outs. Detentions were considered inefficient whereas educational conversations were considered as a good model of punishment. Peer mediation, suited for solving conflicts amongst pupils, received mixed opinions. Despite good results peer mediation was criticized for giving pupils too much responsibility.

PE teachers thought that the existing scolding and disciplinary actions at their disposal were sufficient. Principals on the other hand disagreed especially when it came to pupils who con-stantly break the school’s regulations. The respondents agreed that the best way to solve con-flicts was to react immediately or, preferably, to prevent conflicts in advance. The principals emphasized teachers’ professional skills and certain types of group management skills in var-ious forms. These included for example the teacher’s own persona and own teacherhood, hu-mor, staying in one’s teacherhood and educatorship and controlling one’s own behavior, dis-cussing and physical intervention. Reacting to violent situations consisted of raising one’s voice and physical intervention.

Keywords: disruptive behavior, scolding, discipline, safety, basic education, lower secondary education.