Teknologia-avusteisen liikunnanopetuksen yhteys viidesluokkalaisten oppilaiden sosiaaliseen kompetenssiin, auttamiskäyttäytymiseen ja ryhmän yhteenkuuluvuuteen

Abstract

Jussi Arkoma ja Ella Riekkinen (2015). Teknologia-avusteisen liikunnanopetuksen yhteys viidesluokkalaisten oppilaiden sosiaaliseen kompetenssiin, auttamiskäyttäytymiseen ja ryhmän yhteenkuuluvuuteen. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, pro gradu –tutkielma, 98s., 4 liitettä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää teknologia-avusteisen liikunnanopetuksen yhteyttä oppilaiden itse arvioituun sosiaaliseen kompetenssiin, auttamiskäyttäytymiseen sekä oppilaiden kokemaan ryhmän yhteenkuuluvuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös sukupuolten välisiä eroja itse arvioidussa sosiaalisessa kompetenssissa ja auttamiskäyttäytymisessä sekä ryhmän yhteenkuuluvuuden kokemuksissa liikuntatunneilla. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin sosiaalisen kompetenssin, auttamiskäyttäytymisen ja ryhmän yhteenkuuluvuuden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Joensuun normaalikoulun yksi viides luokka (n=24) ja Jyväskylän Normaalikoulusta kolme viidettä luokkaa (n=69). Tutkimukseen osallistui yhteensä 93 oppilasta, 43 tyttöä ja 50 poikaa. Tutkimusaineisto kerättiin samalla kyselylomakkeella kahdella eri mittauskerralla, ensimmäisen kerran syyskuun 2014 alussa ja toisen kerran joulukuun 2014 alussa. Molemmilla mittauskerroilla kyselyyn vastanneita oppilaita oli 89. Oppilaiden sosiaalisen kompetenssin osa-alueita, prososiaalisuutta ja antisosiaalisuutta, arvioitiin MASK (MonitahoArviointi Sosiaalisesta Kompetenssista) -testistön itsearviointilomakkeen avulla (Kaukiainen ym. 2005; Junttila ym. 2006). Auttamiskäyttäytymistä arvioitiin lyhennetyllä suomalaisversiolla auttamiskäyttäytymisen mittarista (The Finnish version of the shortened Helping Behaviour Scale; Kokkonen 2003). Ryhmän yhteenkuuluvuutta tutkittiin mittaamalla oppilaiden kokemaa sosiaalista koheesiota ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sosiaalisen koheesioon mittaamisessa hyödynnettiin YSEQ-mittaria (Eys ym. 2009b.), josta valittiin kouluun soveltuvimmat väittämät. Nämä väittämät muokattiin alakouluikäisille sopiviksi. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta mitattiin Soinin (2014) Motivational Climate in Physical Education Scale (MCPES) – mittarin neljällä sosiaalista yhteenkuuluvuusilmastoa arvioimalla väittämällä. Mittarien luotettavuutta testattiin eksploratiivisella faktorianalyysilla ja Cronbachin alfakertoimella. Tutkimusainestoa analysoitiin riippumattomien otosten T-testin, parittaisen T-testin sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla. Teknologia-avusteisella liikunnanopetuksella ei havaittu olevan yhteyttä oppilaiden itse arvioituun sosiaaliseen kompetenssiin, auttamiskäyttäytymiseen ja oppilaiden kokemaan ryhmän yhteenkuuluvuuteen. Tytöt arvioivat auttamiskäyttäytymisensä korkeammaksi kuin pojat. Sosiaalisessa kompetenssissa ja ryhmän yhteenkuuluvuudessa ei havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä. Sosiaalisen kompetenssin osa-alueista prososiaaliseen käyttäytymisen havaittiin olevan myönteisesti yhteydessä ryhmän yhteenkuuluvuuteen ja auttamiskäyttäytymiseen. Lisäksi prososiaalisen käyttäytymisen havaittiin tytöillä olevan kielteisesti yhteydessä antisosiaaliseen käyttäytymiseen. Pojilla ei havaittu yhteyttä prososiaalisen ja antisosiaalisen käyttäytymisen välillä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että teknologian hyödyntäminen liikunnanopetuksessa ei yksinään edistä eikä heikennä oppilaiden sosiaalisia taitoja ja ryhmän yhteenkuuluvuutta. Jatkossa tulisi tutkia, miten teknologiaa voidaan hyödyntää sosiaalisten taitojen edistämisessä ja ryhmän yhteenkuuluvuuden parantamisessa koululiikunnassa.

Jussi Arkoma and Ella Riekkinen (2015). Correlation between technologically assisted PE classes and the 5th graders’ social competence, helping behavior and group cohesion. University of Jyväskylä. Master’s thesis, 98 pp and 4 appendices. The primary aim of this study was to examine how technologically assisted physical education is related to the 5th graders’ self-evaluated social competence, helping behavior and their perceptions of group cohesion. The second aim was to analyze the gender differences in self-evaluated social competence, helping behavior and perceptions of group cohesion in PE classes. The aim was also to examine the correlations between those variables. The target groups of the study were a class of 5th graders from the University of Joensuu Teacher Training School (n=24) and three groups of 5th graders from the University of Jyväskylä Teacher Training School (n=69). 93 pupils participated in the study, 43 girls and 50 boys. Research data was collected in two different measurement times with a questionnaire during the fall 2014. In both measurement times, 89 pupils answered the questionnaire. Prosocial and antisocial behaviors, the dimensions of social competence, were measured with self-ratings from Multisource Assessment of Social Competence Scale’s (MASCS) (Junttila etc. 2006). The pupils’ helping behavior was analyzed by the Finnish version of the shortened Helping Behaviour Scale (Kokkonen 2003). Group cohesion was examined by measuring social cohesion and social relatedness. Social cohesion was measured by utilizing Youth Sport Environment Questionnaire (Eys etc. 2009b), which was modified by choosing the most applicable items for this study. The items were modified to suit primary school children. Social relatedness was analyzed by four social relatedness items from Soini’s (2006) Motivational Climate in Physical Education Scale (MCPES). The reliability of the indicators was tested through exploratory factor analysis and using Cronbach alpha coefficient scale. The results of the study were analyzed by utilizing the T-test and Pearson’s product-moment correlation coefficient. There were no significant correlations between the technologically assisted PE classes and the 5th graders’ self-evaluated social competence, helping behavior and their perceptions of group cohesion. The girls scored higher on helping behavior than the boys. There were no differences between the girls’ and the boys’ self-evaluated social competence and group cohesion. The prosocial dimension of social competence had positive correlation with group cohesion and helping behavior. The girls’ prosocial behavior had a negative correlation with antisocial behavior, whereas the boys did not have correlation between these variables. According to the results it can be assumed that technologically assisted PE classes alone do not increase or decrease pupils’ social skills and group cohesion. Future examination should focus on how technology can be utilized in improving social skills and group cohesion in physical education.