Jaettujen tavoitteiden viestintä kansalaisjärjestöjen välisessä yhteistyössä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten organisaatioiden välisessä yhteistyössä viestinnän keinoin luodaan ja jaetaan yhteistyön tavoitteita sekä miten yhteistyössä tehtävää työtä tuetaan tavoiteviestinnän avulla. Tutkimuskohteena on kolmen suomalaisen kansalaisjärjestön hankekokonaisuus, Yksi elämä. RAY:n tuella toteutettava Yksi elämä -hankekokonaisuus on aloitettu vuonna 2012 ja jatkuu vuoteen 2017. Hankekokonaisuuden päämääränä on edistää suomalaisten valtimoterveyttä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jota varten kerättiin aineistoa teemahaastatteluiden ja teemakirjoittamisen avulla. Teemahaastattelut toteutettiin kolmelle eri järjestöissä työskentelevälle hankekoordinaattorille, ja teemakirjoittamisen avulla aineistoa saatiin 14:ltä henkilökunnan jäseneltä. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, kuten uutiskirjeitä ja strategiapapereita. Aineiston analysointi oli jatkuva prosessi, jossa temaattisen analyysin avulla pyrittiin tunnistamaan erilaisia teemoja. Teemat käsitettiin tässä laajasti sisällöllisiksi ajatuksiksi, jotka aineistosta erottuvat. Tavoiteviestintä jaetaan tutkimuksessa strategiaviestinnän kirjallisuudesta poimitun mallin mukaisesti kolmeen eri vaiheeseen: tavoitteiden luomiseen, tavoitteiden jakamiseen ja tavoiteviestinnän merkitykseen kokonaisuudelle. Kustakin vaiheesta tunnistettiin viestinnän tehtäviä ja piirteitä. Lisäksi pohdittiin niitä viestintäkeinoja, joilla tasapainotellaan eri toimijoiden ja tasojen tavoitteiden välillä. Tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksella on merkittävä rooli tavoiteviestinnän kaikissa vaiheissa. Ilman mahdollisuutta vuorovaikutukseen ja keskusteluun tavoitteiden omaksuminen on sisäisille sidosryhmille hankalaa. Tavoitteiden jakamiseen tarvitaan myös oikeita keinoja ja välineitä, joiden on hyvä olla käyttäjille jo valmiiksi tuttuja. Tutkimuksessa huomattiin myös varhaisen osallistamisen vaikuttavan myönteisesti käsityksiin tavoiteviestinnästä. Tavoitteiden luomisvaiheessa korostui työryhmän sisäinen viestintä, jossa tunnistettiin tarvittavan sekä muodollista että epämuodollista viestintää, joiden avulla suoritetaan käsillä olevia tehtäviä ja rakennetaan luottamusta. Kokonaisuuden kannalta huomattiin, että toimiva tavoiteviestintä ja tavoitteiden sisäistäminen tukevat hankekokonaisuuden ymmärtämistä ja lisäävät sitoutumista. Tasapainottelu eri tavoitteiden välillä ei tutkitussa hankekokonaisuudessa osoittautunut erityisen keskeiseksi, sillä järjestöjen tavoitteet vastasivat jo etukäteen toisiaan sekä hankekokonaisuuden luotuja tavoitteita. Aineistosta tunnistettiin kuitenkin viestejä, joiden avulla hankekokonaisuuden tavoitteita suhteessa järjestöjen tavoitteisiin perusteltiin. Tutkimus auttaa ymmärtämään tavoiteviestinnän merkitystä yhteistyökokonaisuudelle ja nostaa esiin eri vaiheissa ilmeneviä viestinnän tehtäviä ja oleellisia piirteitä. Jatkotutkimuksessa olisi tarpeen syventyä tarkemmin eri vaiheiden viestintään. Myös kansalaisjärjestöjen välisessä yhteistyössä ilmenevä vuorovaikutus ja sen tehtävät ja piirteet kaipaisivat lisätutkimusta.