dc.description.abstract | Kulttuurien välinen tuntemus ja viestintä ovat yhä tärkeämmässä roolissa kielten opetuksessa, mistä myös asian
korostus opetussuunnitelmissa ja muissa säädöksissä kertoo. Oppikirjoilla puolestaan on aina ollut keskeinen osa
kielten opetuksessa, eivätkä sähköiset materiaalit ainakaan vielä ole haastaneet niiden asemaa. Tästä johtuen niillä
on suuri vaikutusvalta oppilaisiin ja siihen tietoon, mitä he kohdekulttuureista omaksuvat.
Aiempien tutkimusten perusteella brittikulttuurilla, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan Englantia, Skotlantia,
Walesia ja Pohjois-Irlantia, on ollut suuri painoarvo englanninkielisten kulttuurien esittelyssä. Tämän takia
tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, tarjoavatko oppikirjat kattavan paketin kyseisestä kulttuurista, jota
esitellään muiden kulttuurien kustannuksella. Tutkimuskohteena oli kolme kirjasarjaa, Wow!, Spotlight ja Open
Road, yksi jokaiselta kouluasteelta eli alakoulusta, yläkoulusta ja lukiosta.
Lähtökohtina olivat kulttuuritietouden sisällön ja muutosten lisäksi kielten opetuksen säädökset Eurooppalainen
viitekehys sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja Lukion opetussuunnitelman perusteet.
Kulttuuritietoutta peilattiin näiden sekä Byramin ja Ammerin esittelemien kategorioiden pohjalta, ja
tutkimusmenetelmänä oli sisällönanalyysi. Huolellisen tarkastelun jälkeen kirjojen kulttuurielementit luokiteltiin
seitsemään eri kategoriaan ja tuloksia analysoitiin kirjasarjoittain.
Tulokset osoittavat, että kulttuurien välinen viestintä on otettu kaikilla kouluasteilla melko hyvin huomioon, mikä
on positiivista. Peruskoulun oppikirjoissa huomautettavaa jäi kuitenkin esimerkiksi kohdekulttuurin ja sen
edustajien kritiikittömästä esittelystä, mikä oli ongelmana varsinkin Wow!-kirjoissa. Tällaista lähtökohtaa ei
esiintynyt Open Road -sarjassa, mutta siinä ongelmallista oli maiden esittely, joka jäi hyvinkin puutteelliseksi.
Korkeakulttuuri ja ihmisten arkielämä olivat melko hyvin tasapainossa, vaikkakin olisi suositeltavaa sisällyttää
kirjoihin enemmän oikeita ihmisiä fiktiivisten hahmojen sijaan. Kaiken kaikkiaan oppilaille jää näiden kirjasarjojen
jälkeen melko kattava kuva Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joskin Englanti saa eniten huomiota, mikä saattaa
vääristää mielikuvia. Lisäksi kulttuuriainesten käsittely oli jossain määrin pinnallista, joten syvyyttä olisi hyvä
saada lisää.
Tämä tutkimus oli laadullinen, mutta tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia määrällisesti, miten esimerkiksi
maininnat Englannista, Walesista, Skotlannista ja Pohjois-Irlannista jakautuvat tai onko eri kulttuurikategorioiden
välillä eroja. Lisäksi voisi ottaa huomioon äänitteet ja eri murteiden esiintyvyyden niissä. | |