Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää voidaanko Edvard Westermarckin moraalifilosofiaa käsitellä nykyisessä metaetiikassa virheteorian ja sentimentalismin näkökulmasta. Tärkeäksi valitun näkökulman tekee se, että erityisesti Westermarckin esittämään virheteoriaan on kiinnitetty vähän huomiota. Sentimentalismin ja virheteorian käsittelyn lisäksi selvennän Westermarckin käsitystä subjektivismista ja relativismista, sillä Westermarckin on katsottu edustavan yksinkertaista subjektivismia tai kestämätöntä relativismia. Väitän, että nämä käsitykset ovat hänen moraalifilosofiasta riittämättömiä. Argumentoin Westermarckiin kohdistuneen kritiikin perustuvan pääosin väärinymmärrykselle tai virheelliselle luennalle.
Tutkielma käsittelee myös Westermarckin kritiikkiä objektiivisia moraaliteorioita vastaan. Tämä kritiikki kohdistuu erityisesti eettiseen intuitionismiin ja moraalirealismiin. Westermarckin objektiivisuuden kritiikki luo tietä hänen omalle moraalifilosofialleen ja Westermarck pyrki
i osoittamaan, että lopulta objektiiviset moraaliteoriat tosiasiassa perustuvat tunteelliselle pohjalle. Tämän väitteen Westermarck perustaa ajatukselle, että moraali on lähtökohtaisesti mielestä riippuvaista ja lopulta moraaliarvostelmissa on kyse siitä, että ihmiset projisoivat tai liittävät omia tuntemuksiaan koskemaan ulkoisia asioita.
Esitän Westermarckin moraalifilosofian olevan johdonmukaisesti käsitettävissä virheteoriana. Sovellan nykyisiä virheteorian kriteerejä Westermarckin moraalifilosofiaan. Nämä kriteerit koskevat moraaliarvostelmien fenomenologiaa, ontologiaa, psykologiaa ja semanttista merkitystä. Sijoitan Westermarckin osaksi myös sentimentalismin perinnettä, jossa moraalin katsotaan syntyvän ensisijaisesti tunteista. Vertaan Westermarckia aiempiin sentimentalisteihin, erityisesti David Humen ja Adam Smithin moraalifilosofiaan. Osoitan, että Westermarckin sentimentalismi painottaa moraalin sosiaalista funktiota, joka vuorostaan selittää miksi koemme moraalisen käyttäytymisen velvoittavana. Tämä sitoo sentimentalismin virheteoriaan.
Totean Westermarckin moraalifilosofian käsittelyn olevan nykyaikaisen virheteorian ja sentimentalismin näkökulmasta perusteltua ja järkevää. Westermarckin näkemykset saavat lisäksi tukea nykyisen luonnontieteen ja aivotutkimuksen osalta. Westermarckin moraalifilosofialla on myös huomattavia etuja selitettäessä moraalisia ennakkoasenteita tai vääristymiä. Nämä vääristymät tai ennakkoasenteet perustuvat moraalin tunteelliseen perustaan. Tätä näkökulmaa vahvistaakseni käsittelen aivojen ja moraalisten tunteiden suhdetta nykyisen aivotutkimuksen näkökulmasta.
...
