Omaelämäkerran imitaatio ja kilpailevien tarinoiden tematiikka Arno Kotron lyriikassa

Abstract

Tutkin pro gradu -työssäni omaelämäkerran imitaatiota ja kilpailevien tarinoiden tematiikkaa Arno Kotron proosarunoteoksissa Sanovat sitä rakkaudeksi (2003) ja Musta morsian (2005). Tarkastelen Kotron teosparia peilaten sitä Märta ja Henrik Tikkasen autofiktiiviseen dialogiin sekä laajemmin omaelämäkerralliseen traditioon. Tulkitsen, että teosten Sanovat sitä rakkaudeksi ja Musta morsian fiktiiviset roolirunot jäljittelevät omaelämäkerrallisia konventioita poikkeuksellisella tavalla.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on yhdistelmä useita erilaisia tutkimussuuntauksia. Keskeisimpänä teoreettisena perustana on omaelämäkertatutkimus, erityisesti sen modernit ja feministiset painotukset. Tukeudun analyysissani myös Judith Butlerin performatiivisuusteoriaan, Christian Morarun intertekstuaalisuusteorian pohjalta kehittämään uudelleenkertomisen käsitteeseen sekä Stuart Hallin postmodernin identiteetin rakentumista käsittelevään teoriaan. Yhdistän lähiluvussani lyriikantutkimusta, omaelämäkerrallista tutkimusotetta ja performatiivista luentaa. Tavoittaakseni Kotron runojen tarinallisen luonteen lainaan myös narratologian käsitteistöä. Pyrinkin tutkimuksellani luomaan uutta perinteisesti proosaan keskittyneen omaelämäkertatutkimuksen kentällä.

Tutkimukseni keskeinen johtopäätös on, että tematisoimalla tarinallisuuden kysymyksiä sekä erityisesti korostamalla kilpailevien tarinoiden yhteentörmäyksiä kohdeteokseni ottavat kantaa omaelämäkertatradition sisältämiin konventionaalisiin odotuksiin ja niiden problemaattisuuteen. Kotron puhujat houkuttelevat käsittämään todellisuuden kerrottuina konstruktioina, joiden välille virittyy vuorovaikutus- ja valtasuhteiden verkosto.