Kirjeisiin kirjoitettu sota : avioparin kirjeenvaihdossa rakentuvat merkitykset vuonna 1944

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa isovanhempieni Helmi ja Reino Yli-Luukon vuonna 1944 jatkosodan aikana käymää kirjeenvaihtoa. Käytetty kirjeenvaihto katkesi viideksi kuukaudeksi, kun Reino Yli-Luukko jäi sotavangiksi heinäkuussa 1944. Kirjeenvaihdossa rakentuu kuva kirjoittajien tavoista kuroa umpeen poissaoloa, sen vaikutuksista toisen osapuolen kadotessa, ja miten yhteydet luodaan uudelleen aviomiehen palatessa viestiyhteyksien ulottumattomista. Tarkastelutapani sijoittuu uuden sotahistorian teoreettiseen viitekehykseen.

Käsittelen aineistoa kahdesta eri näkökulmasta: pohdin sen käyttöön liittyviä tutkimus- ja eettisiä haasteita, ja analysoin sen sisältämiä diskursseja. Tulkitessaan tunnepitoista yksityiskirjeenvaihtoa tutkija joutuu jatkuvasti pohtimaan hyvää tieteellistä esitystapaa ja käsittelemään myös omia tunnereaktioitaan.

Kirjeaineiston kirjoittajat solmivat liittonsa kirjeystävyyden perusteella. Siten mielenkiintoni kohdistuu avioparin kirjoittamalla rakentuvaan suhteeseen. Esittelen ajatuksen neuvottelevasta diskurssista, jossa kirjoittajat määrittelevät keskinäistä suhdettaan ja roolejaan. Puolisoiden ainoana viestikanavana kirjeenvaihto sisältää sosiaalisia funktioita, joissa suhdetta paitsi rakennetaan ja pidetään yllä, se myös muodostaa selviytymiskeinon sodan arjessa. Kirjoittamalla pyritään kuromaan umpeen välimatkaa, pitämään huolta toisesta ja kestämään poissaoloa. Toisaalta kirjoittaminen on keino käsitellä pelkoja ja kipeitä tunteita. Sikäli kirjeenvaihdon avulla voidaan tarkastella sodasta jälkikäteen kerrotun sankaritarinan taakse jääviä piirteitä.

Tulevaisuudensuunnitelmat ja niistä puhuminen muodostavat tilan, jossa pariskunta voi kuvitella olevansa yhdessä sodan aikanakin. Toiveet ja haaveet joutuivat koetukselle, kun isoisäni jäi sotavangiksi heinäkuussa 1944. Aineistosta ilmenee, että kotiseudun yhteisön silmissä isoisääni pidettiin jo kaatuneena, ja hänen vaimoaan kohdeltiin sotaleskenä. Tarkastelen siksi myös vaimon näkökulmaa aviomiehen katoamiseen sekä naisten roolia sodan surijoina. Pyrin osoittamaan, miten ajan uskonnollis-isänmaalliset diskurssit näyttäytyvät aineistossani, ja millä tavalla kirjoittajat käyttivät niitä.