Intertekstuaalisuus ja sen funktiot Carlos Ruiz Zafónin teoksessa El juego del ángel - Enkelipeli

Abstract

Tutkielman aiheena on intertekstuaalisuus Carlos Ruiz Zafónin teoksessa El juego del ángel (2008, suom. Enkelipeli, 2009). Teos rakentuu useiden intertekstien, kuten klassikkokirjallisuuden (Dracula, Faust, Frankenstein, Saatana saapuu Moskovaan, Tohtori Faustus sekä Tohtori Jekyll ja herra Hyde), myyttien (Faust- ja kristinuskon paholaismyytti), kirjallisten henkilöhahmojen ja kirjallisuuden lajien kuten gotiikan, fantasian ja salapoliisiromaanin varaan. Tutkimuskysymyksenä on, mitkä ovat teoksessa esiintyvien intertekstien funktiot.

Tutkielma pohjautuu erilaisiin intertekstuaalisuuden teorioihin, joista tärkeimmäksi nousevat Christian Morarun sekä Wolfgang G. Müllerin teoriat. Christian Morarun teoriassa postmodernista uudelleenkirjoittamisesta pyritään määrittelemään uudelleenkirjoittamisen ja toisin toistamisen voima vallalla olevien arvojen ja ideologioiden paljastajana sekä uudelleen arvioijana. Wolfgang G. Müllerin määrittelemä interfiguraalisuus taas käsittelee kirjallisten henkilöhahmojen intertekstuaalista yhteyttä ja sen merkityksiä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään mm. Kaisa Ilmosen tutkimaa, uudelleenkirjoittamiseen kytkeytyvää myyttikritiikkiä, kirjallisuuden genrejä sekä lajien intertekstuaalisuutta koskevaa teoriakirjallisuutta.

Tutkielmassa osoitetaan kohdeteoksessa esiintyvät intertekstit ja tarkastellaan niiden funktioita teoriakirjallisuuden sekä muun aineiston, kuten myyttien, klassikkokirjallisuuden kirjallisten henkilöhahmojen sekä kirjallisuuden lajikonventioiden avulla. Analyysissa osoitetaan, että El juego del ángelissa esiintyvillä interteksteillä on kriittisen funktion lisäksi myös teosta olennaisesti rakentava, viihteellinen ja intertekstuaalisuutta itsetarkoituksellisesti korostava, postmodernin rikkonaisen luonteen ja ”kopioimisen kulttuurin” kritiikkiä ironisoiva funktio. Intertekstien kriittisen, tekstien taustalla vaikuttaviin ideologisiin diskursseihin kantaaottavan funktion tarkastelussa esiin nousevat erityisesti Espanjan, sisällissota ja sitä seuranneen diktatuurin trauma, aidon totuuden etsintä sekä yksilön persoonallisuuden eheys. Tutkielma kytkeytyy vahvasti intertekstuaalisen kirjallisuudentutkimuksen perinteeseen mutta eroaa viime aikoina vallalla olevasta kirjallisuudentutkimuksesta (postkolonialistinen, feministinen) sillä, ettei se pyri käsittelemään teoksen intertekstuaalisuutta ainoastaan kriittisen tai emansipatorisen funktionsa kautta.