Saako tälle edes nauraa? : keskustelunanalyyttinen tapaustutkimus monitulkintaisen naurun vuorovaikutuksellisista funktioista pariterapiassa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkasteli laadullisesti monitulkintaisen naurun

vuorovaikutuksellisia funktioita pariterapia-aineistossa. Tutkielman teoreettinen

viitekehys on sosiaalisessa konstruktionismissa ja diskursiivisessa psykologiassa, ja

menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston

Relationaalinen mieli -tutkimushanketta. Aineisto koostuu kolmesta Jyväskylän

yliopiston opetus- ja tutkimusklinikalla videoidusta terapia-istunnoista joissa on läsnä

pariskunta ja kaksi terapeuttia, sekä istunnoista tehdyistä litteroinneista. Tutkimus

keskittyy erityisesti asiakkaiden nauruun, koska aiempaa keskustelunanalyyttista

tutkimusta asiakkaiden naurusta psykoterapiakontekstissa on hyvin vähän.

Psykologiassa naurua on tulkittu usein allianssin eli terapeuttisen yhteistyösuhteen

rakentumisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin naurutilanteiden

olevan usein huomattavasti monisyisempiä ja jopa ristiriitaisia. Aineistossa

monitulkintaisen naurun havaittiin liittyvän kasvojen suojeluun ja etäisyyden ottoon,

erimielisyyksien ja odotuksenvastaisten puheenvuorojen ilmaisemiseen sekä

puheenvuorojen antamiseen ja ottamiseen. Pariterapiatilanteen institutionaalisuus näkyy

naurujen organisoinnissa. Monitulkintaisuus rakentui tutkituissa vuorovaikutustilanteissa

muun muassa arkaluontoisuuden ilmaisemisen, ilmeiden ja eleiden sekä itse naurun

kautta. Kaikki tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman naurututkimuksen

havaintoa siitä, että nauru on vuorovaikutuksessa tarkoin organisoitu ja monivivahteinen

väline. Tutkimus rikastaa aiempaa tutkimustietoa naurusta muun muassa osoittamalla

miten moninaisesti asiakkaiden nauru liittyy monenvälisessä vuorovaikutustilanteessa

kasvojen suojeluun sekä puhetekojen hienosäätöön, ja miten nämä kietoutuvat tilanteen

institutionaalisuuteen.

This Master’s thesis was a qualitative study about the interactional functions of

ambiguous laughter in couples therapy. The framework of the study lies in social

constructionism and discursive psychology, and the method used is conversation analysis

(CA). This study is a part of the research project Relational Mind, conducted at the

Psychology department within the University of Jyväskylä. The material consists of three

videotaped therapy sessions held at the Psychotherapy Training and Research Centre. The

sessions were also transcribed according to the CA method. The participants of the

sessions are one middle-aged couple and two therapists. The study concentrates on the

laughter of the clients, as there are few previous studies about the laughter of clients in

the context of psychotherapy.

In psychology laughter has often been interpreted via the construction of therapeutic

alliance. In this study it was found however that the situations involving laughter are

much more complex and even contradictory. The ambiguous laughter in this study was

found to be entwined with facework, creating distance, expressing disagreements and

dispreferred adjacency pairs as well as giving and taking the floor. The institutional

nature of couples therapy was also visible in how laughter was organized in speech.

The ambiguity in the interactional situations in this study was constructed via

expressing the delicateness of the subject, facial expressions, gestures and laughter. The

results confirm the assumption of previous laughter studies: laughter is a highly

organized medium and rich in nuances. This study enriches previous knowledge about

laughter by showing how diversely the laughter of the clients is connected with facework

and with fine adjusting speech acts in multilateral interactional settings, and how all this

is entwined in the institutional nature of psychotherapy.

Keywords: Conversation analysis (CA), interaction, case study, laughter, facework,

institutional interaction