Kehitysvammaisten nuorten itsenäisyyden ja osallisuuden tukeminen erityisluokassa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kouluetnografian keinoin miten luokkavuorovaikutus ja opetus tukevat lievästi kehitysvammaisten oppilaiden osallisuutta ja itsenäisyyttä. Keskeisenä ajatuksena oli elämäntaitojen tai päivittäisten arjen taitojen merkitys itsenäisyyden tukemisessa ja itsenäistymiseen tähtäävien taitojen oppimisessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia ajatuksia luokan opettajalla on elämäntaidoista ja niiden opettamisesta. Tutkimuksen aineisto on etnografinen, ja se koostuu havainnointi- ja keskusteluaineistoista sekä haastattelusta. Aineisto kerättiin yläkouluikäisten lievästi kehitysvammaisten oppilaiden luokassa, ja se analysoitiin sisällönanalyysillä etnografisen analyysin menetelmin. Tutkimus osoitti, että lievästi kehitysvammaisia yläkouluikäisiä oppilaita paitsi tuetaan koulun arjessa itsenäistymiseen ja osallisuuteen liittyvissä taidoissa, heitä myös ohitetaan holhoamalla ja puolesta tekemällä. Elämäntaidot olivat luokan arjessa joka päivä läsnä, mutta niitä opetettiin vain lähinnä kotitalouden tunnilla. Päivittäiset arjen toiminnot kuten vessassa käynti ja pukeutuminen vievät aikaa koulun arjessa, mutta näitä taitoja ei oppilaille systemaattisesti tai tavoitteellisesti opetettu niin, että ne olisivat automatisoituneet osaksi oppilaiden itsenäistä toimintaa. Aikuisten rooli elämäntaitoihin ohjaamisessa ja kehottamisessa oli vahva. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että lievästi kehitysvammaisten opetus sekä nuorten ja aikuisten välinen vuorovaikutus ei tukenut nuorten elämäntaitojen ja siten itsenäisyyden kehittymistä. Aikuisten tulisi luokkavuorovaikutuksessa tukea oppilaiden osallisuutta ja itsenäisyyttä kannustamalla tekemään itse sekä ohjaamalla itsenäiseen päätöksentekoon. Opetuksessa kehitysvammaisen oppilaan itsenäisyyttä ja osallisuutta tulisi tukea yhdessä asetetuilla, oppilaslähtöisillä tavoitteilla, suunnitelmallisella ja suoralla opetuksella, kertaamalla ja oppimisen tarpeita arvioimalla. Näin ei tässä tutkimuksessa tapahtunut.