Immunological priming in the wood tiger moth (Parasemia plantaginis)

Abstract

Hyönteisiin lukeutuu monia merkittäviä tuholaisia, taudinvälittäjiä ja hyödyllisiä lajeja, minkä takia hyönteisten taudit, taudinaiheuttajat ja immuunipuolustus ovat ekologisesta, ekonomisesta ja lääketieteellisestä näkökulmasta tärkeitä tutkimuskohteita. Viimeaikaiset tutkimukset paljastavat hyönteisten ja muiden selkärangattomien immuunijärjestelmien pystyvän erikoistumaan ja luomaan pitkäkestoista immuniteettia. Jälkimmäinen ilmiö tunnetaan tieteellisissä artikkeleissa nimellä ”immunological priming”, jonka voisi kääntää suomeksi esimerkiksi ”immuunipohjustukseksi”. Immuunipohjustus on muistinkaltaista vastustuskykyä, joka auttaa elimistöä puolustautumaan tehokkaammin toistuvia tartuntoja vastaan. Taudinaiheuttajan laukaisemat immuunitoiminnot voivat altistuksen jälkeen pysyä jonkin aikaa aktiivisina, ja pienentää näin myöhemmän tartunnan riskiä. Mikäli tartuntariski on tällöin pienempi samanlaista kuin erilaista taudinaiheuttajaa kohtaan, on immuunipohjustus erikoistunutta. Erikoistuneisuuden havainnollistamiseksi on osoitettava, että immuunipohjustuksen on aktivoinut sen kohteena oleva taudinaiheuttaja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin erikoistuneen immuunipohjustuksen mahdollista ilmenemistä täpläsiilikkään (Parasemia plantaginis) toukkien kahdessa peräkkäisessä altistuksessa samalle tai erilaisille Gram-negatiivisille bakteereille. Koebakteereina käytettiin kahta Serratia marcescens -kantaa, joista Db11-kanta on tunnettu hyönteisten taudinaiheuttaja, ja ATCC#13880 ympäristöstä eristetty kanta. Kontrollibakteerina käytettiin taudinaiheuttamiskyvytöntä Escherichia coli K12 -kantaa. Toukat altistettiin bakteereille ensin oraalisesti ravinnon välityksellä, ja viisi päivää myöhemmin injektiolla. Oraalisessa altistuksessa Db11-kannan havaittiin olevan kahta muuta bakteeria huomattavasti virulentimpi. Vaikka Db11 osoittautui tutkimuksen tarkoituksen kannalta liian virulentiksi, immuunipohjustusta havaittiin toukilla, jotka oli oraalisesti altistettu ja injektoitu ATCC#13880-kannalla, kun niiden selviytymistä verrattiin toukkiin, jotka oli altistettu E. coli:lla. Koska E. coli -altistus ei suojannut toukkia ATCC#13880-injektiota vastaan, voitiin immuunipohjustuksen päätellä olevan ATCC#13880-kannalle erikoistunutta. Tutkimuksemme osoitti selkärangattomien immuunijärjestelmän kyvyn erottaa erilaisia Gram-negatiivisia bakteereja toisistaan immuunipohjustuksen yhteydessä.

Insects have various important roles as pests, disease vectors and beneficial species, which make insect diseases, pathogens and immune responses important study areas not only from ecological but also from economical and medical point of view. Recent studies have revealed remarkable specificity and long-lasting immunity in insect and other invertebrate immune systems. A phenomenon called ‘immunological priming’ produces memory-like immune response, which help the host to fight against recurrent infections. Immune functions induced by a pathogen can remain enhanced for a period of time after the immune challenge, reducing the risk of re-infection. If the reduced risk relates more clearly to a similar than a different kind of pathogen, the immune response is considered to be specific. In order to demonstrate specificity in immunological priming, it is necessary to show that the priming was induced by the targeted pathogen. The aim of this study was to find out whether or not the wood tiger moth (Parasemia plantaginis) larvae show specific immunological priming after two consecutive immune challenges with the same or different Gram-negative bacteria. The experimental bacteria were two Serratia marcescens strains, a common insect pathogen Db11 and an environmental isolate ATCC#13880. The control bacterium was a non-pathogenic Escherichia coli K12 strain. The larvae were challenged in oral exposure and by injection. Db11 appeared to be considerably more virulent in oral exposure than the other two bacteria. Although Db11 proved to be too virulent for the main purpose of the study, immunological priming was observed in a group of larvae that had been orally exposed and five days later injected with ATCC#13880 in comparison to a group of larvae with prior E. coli exposure. Since the prior E. coli exposure did not provide protection against ATCC#13880 injection, the priming could be regarded as specific to ATCC#13880. This study demonstrated the ability of the invertebrate immune system to discriminate between different Gram-negative bacteria in the context of immunological priming.