Presidentin valta murroksessa? : Mauno Koiviston ja François Mitterrandin käsityksiä ja kokemuksia vallasta

Abstract

Tutkielman tehtävänä on selvittää ja arvioida, millaisena Suomen presidentti Mauno Koivisto ja Ranskan presidentti François Mitterrand näkivät presidentin vallan olevan. Tarkoituksena on tarkastella presidentti Koiviston että presidentti Mitterrandin kirjoittamia teoksia ja pyrkiä luomaan niistä kokonaiskuva henkilöiden ajatteluista. Tutkimuksen toisena näkökulmana on politologinen perustuslakitutkimus, jossa tarkastelun kohteena ovat Suomen vuoden 1919 hallitusmuoto ja Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki. Tavoitteena on tulkita ja peilata molempien maiden perustuslakeja sekä parlamentaarisella että puolipresidentiaalisella teoriaperinteellä ottaen huomioon valtiosääntömuutokset, joita oli tehty sekä ennen näitä presidenttejä että presidenttien omien kausiensa aikana.

Pro gradu- tutkielman primääriaineiston muodostavat Mauno Koiviston ja François Mitterrandin valitut teokset sekä molempien maiden perustuslait sen aikaisilla muutosartikloillaan. Koiviston käsiteltävät teokset ovat Linjan vetoa (1968), Tästä lähtien (1981), Linjaviitat (1983), Politiikkaa ja politikointia (1988) sekä hänen kaksiosaiset muistelmansa (1994, 1995). François Mitterrandin kirjoittamista teoksista käsitellään teokset Le Coup d’État Permanent (1964), La Politique (1977) ja Mémoire à deux voix (1995).

Tutkimustuloksenani esitän, että kummassakaan maassa ei parlamentarismin mahdollisuuksia käytetty hyväksi, niin kuin valtiosääntö ja poliittinen tilanne olisi antanut myöten. Mauno Koivisto toteutti varovaisesti valtiosäännön parlamentarisointia, jotta presidentin vallan suurimmista ongelmista päästäisiin pysyvästi eroon. François Mitterrand puolestaan säilytti tilanteen täysin ennallaan presidentin, valtioneuvoston ja parlamentin osalta. Tulokset osoittavat, että molemmat presidentit käyttivät maidensa valtiosääntöjä hyväkseen turvatakseen oman valta-asemansa tai kuten Ranskassa, myös puolueensa kannatuksen ja johtoaseman. Samoin voidaan havaita selkeä vallan käytön tendenssi molempien presidenttien osalta, missä presidentin valta näyttäytyy suurempana kuin parlamentin vastaava.