Submaksimaalinen juoksutesti arvioitaessa maksimaalista suorituskykyä kovatehoisen- ja määräharjoittelun aikana kestävyysjuoksijoilla

Abstract

Kestävyysjuoksussa voidaan saavuttaa huipputaso harjoittelemalla kovatehoisesti ja määrällisesti paljon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voidaanko submaksimaalista juoksutestiä käyttää urheilijan harjoitustilan ja kestävyysjuoksukunnon seurannassa juoksijoilla, jotka harjoittelevat ensin samalla tavalla ja sitten joko määrä- tai tehopainotteisesti.

Tutkimukseen osallistui 40 juoksun harrastajaa, joista 20 oli naisia (34,9 ± 9,7 vuotta) ja 20 miehiä (34,8 ± 6,0 vuotta). Koehenkilöt harjoittelivat kahdeksan viikkoa perusharjoittelua kaikki samalla teholla, jonka jälkeen seuraavaksi 8 viikoksi ryhmä jaettiin määrä- ja tehoryhmäksi ja harjoittelu eriytettiin toisistaan. Koehenkilöiden suorituskykyä mitattiin suoralla maksimaalisen hapenoton testillä 4 kertaa ja submaksimaalisilla testeillä 5 kertaa. Lisäksi koehenkilöt tekivät omatoimisen submaksimaalisen juoksutestin viikoittain.

Harjoitusjakson (16vkoa) aikana koehenkilöiden paino, rasvaprosentti ja BMI laskivat (p<0,001), aerobisen kynnyksen ja anaerobisen kynnyksen juoksunopeudet nousivat (p<0,001) kuten myös maksimaalinen juoksunopeus (p<0,001). Hapenkulutus kynnyksillä (p<0,001) ja maksimaalinen hapenottokyky (p<0,05) nousivat, kun taas maksimisyke laski (p<0,05). Tutkittavat kehittyivät liki samalla tavalla riippumatta harjoitusryhmästä, tehoryhmällä VO2max kehittyi enemmän (p<0,01) kuin määräryhmällä (p<0,05). Submaksimaalisen testin kolmannen kuorman (90 % HRmax) juoksunopeus ja hapenkulutus nousivat (p<0,01) harjoitusjakson aikana. Kuorman juoksunopeus ja hapenkulutus ovat (p<0,001) yhteydessä maksimaalisen testin parantuneen hapenottokyvyn, maksimaalisen juoksunopeuden ja rasvaprosentin kanssa.

Submaksimaalinen testi on yhteydessä maksimaaliseen suorituskykyyn ja testiä voitaneen varauksella käyttää seurattaessa urheilijan harjoitustilaa. Testi toimii melko hyvin omatoimisena kontrollitestinä urheilijan seuratessa omaa kehittymistä. Testillä on kuitenkin haasteellista erottaa se, onko urheilija harjoitellut teho- vai määräharjoittelua.