Työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen yhteys työn ja perheen väliseen ristiriitaan, rikastavuuteen ja psyykkiseen oireiluun

Abstract

Tässä Pro-gradu tutkielmassa tarkasteltiin, onko Palvelualojen ammattiliiton (PAM, n = 821) ja Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön (Tehy, n = 1402) jäsenistöstä koostuvissa aineistoista löydettävissä erilaisia työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen käytön profiileja. Lisäksi tutkimme, miten nämä profiilit eroavat toisistaan työn ja perheen välisen ristiriidan, työn ja perheen välisen rikastavuuden sekä psyykkisen oireilun suhteen. Työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen profiileja etsittiin molemmissa aineistoissa klusterianalyysillä. Varianssianalyysillä selvitettiin, eroavatko profiilit toisistaan työn ja perheen välisen ristiriidan ja rikastavuuden kokemuksissa sekä psyykkisessä oireilussa. PAMin aineistossa naisia oli 76 % ja vastanneiden keski-ikä 35,3 vuotta. Tehyn aineistossa naisia oli 93,5 % ja keski-ikä 43,6 vuotta. Tutkimamme työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinot ovat: täydellinen työssä ja kotona, riittävän hyvä työssä ja kotona, delegoi työssä ja kotona, sekä priorisoi työssä ja kotona. Aineistoista löytyi viisi työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen profiilia, joista neljä olivat samanlaisia: täydellisyyteen pyrkivät delegoijat (PAM n = 218, 26,6 %, Tehy n = 184, 13,1 %), joustavat delegoijat (PAM n = 165, 20,1 %, Tehy n = 299, 21,3 %), riittävän hyvät delegoijat (PAM n = 186, 22,7 %, Tehy n = 338, 24,1 %) ja keskimääräiset hallintakeinojen käyttäjät (PAM n = 131, 16 %, Tehy n = 226, 16,1 %). PAMin aineiston viides klusteri oli täydellisyyteen pyrkijät (n = 121, 14,7 %) ja Tehyn ei-täydellisyyteen pyrkivät delegoijat (n = 355, 25,3 %). Tuloksista ilmeni, että runsas työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen yhteiskäyttö oli yhteydessä sekä korkeaan ristiriidan että rikastavuuden kokemuksiin työn ja perheen välillä. Kun hallintakeinoja käytettiin paljon, aiemmissa tutkimuksissa havaitut yksittäisten hallintakeinojen suojaavat vaikutukset hävisivät. Psyykkisen oireilun suhteen tuloksemme osoittivat, että tasaisesti yhtä paljon kaikkia hallintakeinoja käyttävissä profiiliryhmissä esiintyi enemmän oireilua kuin muissa. Myös täydellinen -hallintakeinon runsas käyttö oli yhteydessä alhaiseen psyykkiseen oireiluun. Tulokset täten osoittavat, että työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinojen profiileiden tutkiminen antaa sellaista tietoa hallintakeinojen yhteisvaikutuksesta, mitä yksittäisen hallintakeinon tutkimuksesta ei voi saada.