Työn vaatimus- ja voimavaratekijät pankissa ja insinöörityön yrityksessä ja vaatimus- ja voimavaratekijöiden yhteydet työuupumukseen

Abstract

Tutkimuksessa tutkittiin työn vaatimustekijöiden ja voimavaratekijöiden mallin viitekehyksen mukaisesti työhyvinvoinnin rakentumista kahdessa suomalaisessa yritysorganisaatiossa, pankissa ja suunnittelu- ja insinööritoimistossa. Tarkoituksena oli selvittää missä määrin työntekijät kokivat vaatimustekijöinä työn kuormittavuutta ja rooliodotusten epäselvyyttä sekä voimavaratekijänä hyviä vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Lisäksi tutkittiin taustateorian oletuksen mukaisesti suurempien vaatimustekijöiden yhteyttä korkeampaan koettuun työuupumukseen. Lopuksi tutkittiin onko hyvillä vaikutusmahdollisuuksilla omaan työhön muuntavaa, suojaavaa vaikutusta vaatimustekijöiden ja työuupumuksen välisessä yhteydessä. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa käytettiin aineistoa, joka kerättiin Jyväskylän yliopiston Eettinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi –hankkeessa vuonna 2011 sähköisenä kyselynä. Pankkiyrityksessä kyselyyn vastasivat työntekijät sen 18 eri konttorista ja vastaajajoukoksi rajautui 162 työntekijää. Insinööri- ja suunnittelutoimistossa vastaajajoukoksi muodostui 236 henkilöä sen viidestä toimistosta. Työn vaatimustekijöitä ja voimavaratekijää kuvaavat muuttujat perustuivat QPSNordic –yleiskyselyyn. Työuupumuksen arvioimiseksi käytettiin Bergen Burnout Indicator –mittarin 9-osioista versiota (BBI-9), jonka kaikista osioista muodostettiin yksi työuupumuksen keskiarvosummamuuttuja. Työn kuormittavuutta koettiin molemmissa yrityksissä varsin paljon, pankissa hiukan enemmän, mutta ero yritysten välillä ei ollut kuitenkaan merkitsevä. Vaikka epäselvyyttä rooliodotuksissa koettiin molemmissa yrityksissä selvästi vähemmän verrattuna työn kuormittavuuteen, niin yritysten välinen ero oli nyt merkitsevä siten, että rooliodotusten epäselvyyttä koettiin suunnittelu- ja insinööritoimistossa selvästi enemmän kuin pankissa. Hyviä vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön koettiin molemmissa yrityksissä varsin suuresti. Lisäksi tulokset osoittivat, että mitä enemmän työn vaatimustekijöitä koettiin yrityksissä sitä korkeampaa työuupumusta koettiin. Insinööritoimistossa molemmat tutkitut vaatimustekijät olivat yhteydessä työuupumukseen. Pankissa työuupumusta selitti yksin työn kuormittavuus. Hyvät vaikutusmahdollisuudet omaan työhön muunsivat vaatimustekijöiden ja työuupumuksen välistä yhteyttä vain pankissa siten, että mitä enemmän koettiin hyviä vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön sitä vähemmän rooliodotusten epäselvyys aiheutti työuupumusta. Tutkimus osoitti selvästi työn erityisten olosuhteiden ja piirteiden merkityksen työhyvinvoinnille: suuresti koetut työn vaatimustekijät vaikuttavat kielteisesti työhyvinvointiin, mutta toisaalta runsaampien työn voimavarojen avulla voidaan vähentää työuupumuksen riskiä. Yrityksissä tulisikin ylläpitää ja edistää työntekijöiden jaksamista niin, että vaikka nykytyöelämä kuormittaakin henkisesti monin eri tavoin, tarvittavia voimavaroja olisi kuitenkin mahdollista tunnistaa ja kokea työssä eri muodoin.