De novo RNA sequencing enables transcriptome studies in non-model species : gene expression patterns involved in Drosophila montana reproductive diapause

Abstract

Monet pohjoiset hyönteiset selviävät talvesta lisääntymislepokaudessa, joka on geneettisesti määräytyvä ja hormonaalisesti ohjattu fysiologinen lepotila. Lisääntymislepokautta on pääosin tutkittu ekologisesta ja fysiologisesta näkökulmasta, mutta sen geneettisestä taustasta tiedetään vähemmän. Geneettisen tiedon puuttumiseen ovat vaikuttaneet sopivan tutkimuslajin ja menetelmien puute, sekä toisaalta lisääntymislepokauden varsin monimutkainen luonne. Nykyaikaiset sekvensointi-menetelmät mahdollistavat varsin laajat geneettiset tutkimukset lajeilla, joiden genomia ei ole vielä sekvensoitu, mutta joiden ekologiasta on paljon tutkimustietoa. Esimerkkinä kyseisenlaisesta tutkimuslajista lisääntymislepokauden geneettiseen taustaan liittyen ovat Drosophila montana -kärpäset, jotka talvehtivat aikuisvaiheen lisääntymislepokaudessa. Pro Gradu -tutkimukseni tarkoituksena oli tunnistaa nykyaikaisen RNA-sekvensointi-menetelmän avulla geenejä, joiden toiminta muuttuu D. montana kärpästen lisääntymislepokauden aikana. SOLiD 5500XL sekvensointi tuotti 200 miljoonaa lyhyttä sekvenssiä, jotka laatumuokkausten jälkeen koottiin noin 32 000 pitemmäksi sekvenssiksi (engl. contig). Contigeja vastaavien geenien määräksi saatiin noin 70 % D. viriliksen genomin koosta, mikä viittasi siihen, että tutkimuksessa pystyttiin tuottamaan hyvälaatuinen transkriptomi tutkimuksen loppuosaa varten. Geenien toiminta contigien tasolla erosi siten, että se oli 17 %:lla contigeista merkitsevästi korkeampaa ja 19 %:lla matalampaa diapaussaavilla kärpäsillä ei-diapaussaaviin verrattuna. Toiminnantasoiltaan eroavat contigit jaettiin laajempiin geeniryhmiin. Korkeamman toiminnan geeniryhmät sisälsivät geenejä, jotka liittyvät ympäristön muutoksiin vastaamiseen, soluntukirankaan, aineenvaihduntaan, kuten esimerkiksi glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunta, sekä (ionien) kuljetukseen. Myös matalamman geenitoiminnan geenit liittyivät aineenvaihduntaan ja kuljetukseen sekä lisäksi mitoosiin/meiosiin ja DNA/RNA:n toimintaan. Lopuksi kymmenen toiminnaltaan eniten diapaussaavien ja ei-diapaussaavien naaraiden välillä eroavaa geeniä pyrittiin nimeämään tarkemmin. Geeneistä kaksi liittyi mitä luultavimmin ympäristön havainnointiin hajuaistin avulla, kolme geeniä glukoosiaineenvaihduntaan ja yksi geeni sekä rasva- että glutationi-aineenvaihduntaan. Lisäksi kaksi myosiinigeeniä liittyi todennäköisesti solutukirangan toimintaan. Listan viimeisestä geenistä ei löytynyt sen toimintaa määrittelevää tutkimustietoa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksessa löydettiin useita mielenkiintoisia geenejä ja geeniryhmiä, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa lisääntymislepokauteen liittyvissä tarkemmissa tutkimuksissa.

A wide range of insects are able to survive the harsh winter conditions in the northern hemisphere by entering a genetically programmed and hormonally controlled state of dormancy known as diapause. Most of the research so far has concentrated on the ecology and physiology of diapause. The complex nature of diapause in addition to the lack of suitable genetic study species and methodology has hindered the growth of genetic knowledge on diapause. Recently developed high-throughput sequencing technology however enables large scale genetic studies also on non-model species with well-characterized ecology. An example of such a study species for diapause is a north adapted Drosophila fly, Drosophila montana, that overwinters in an adult reproductive diapause. The goal of this study was to use RNA sequencing to study differentially expressed genes in response to diapause in D. montana flies. SOLiD 5500XL sequencing resulted in 200 million paired-end reads, which after quality filtering were assembled into 32 000 contigs. The contigs matched close to 70 % of the genes in D. virilis genome indicating a good reference transcriptome, which was then be used as the basis for the rest of this study. Differential expression analyses found significant upregulation for 17 % and downregulation for 19 % of the contigs in the diapause treatment. Functional annotation clustering divided the up- and downregulated contigs into larger units. Genes in the upregulated clusters have been connected to response to external stimulus, cytoskeleton, (ion) transportation and metabolism, such as glucose and fatty acid metabolism. Downregulated clusters included genes also connected to metabolism and transportation as well as to mitosis/meiosis and DNA/RNA activity. Finally, information for the ten most upregulated genes was collected. Two of these genes most likely function in sensing the environment through olfaction, three genes have been connected to glucose metabolism and one gene in both fatty acid and glutathione metabolism. Two myosin genes could function in cytoskeleton. The last gene had limited research information about its function. In conclusion, this study introduced many interesting genes and gene clusters, which could be used in the future to study the many different and interesting aspects of diapause.