Autonomic nervous system responses during a relationship enrichment intervention

Abstract

Vaikka ihmisten fysiologia on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena psykologiassa jo pitkään, psykofysiologisia reaktioita pariterapiassa ei ole vielä tutkittu. Tässä tutkimuksessa tutkittiin neljää pariskuntaa terapia-asetelman kaltaisessa, neljän henkilön parisuhteen rikastuttamisistunnoissa tarkoituksena selvittää millaisia psykofysiologia vasteita saadaan aikaan myönteisillä ja haastavilla keskustelunaiheilla tai rentoutushetkillä sekä onko näiden vasteiden välillä merkitseviä eroja. Tuottaaksemme kontrolliaineistoa tutkimusprojektille Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä, oli istunnot suunniteltu muistuttamaan pariterapiaistuntoja. Pareille esitettiin joko myönteisiä tai haastavia kysymyksiä neljästä eri teemasta samalla kun heidän ja istunnon kahden ohjaajan sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta mitattiin. Istuntoihin kuului myös mindfulness-harjoituksia, joiden tarkoitus oli saada parit rentoutumaan. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että parien sydämen syketaajuus sekä ihon sähkönjohtavuuden taso laskivat, kun taas absoluuttisen rentoutumisvektorin arvot nousivat istuntojen kuluessa. Tämä viittaa siihen, että parit rentoutuivat istuntojen aikana ja parasympaattinen aktivaatio kasvoi. Ihon sähkönjohtavuuden tason lasku oli parhaiten nähtävissä rentoutushetkien aikana, kuten oli myös respiratorisen sinusarytmian tason nousu. Tämä tarkoittaa sitä, että mindfulness-harjoitukset, etenkin kehokeskeinen harjoitus, olivat tehokkaita rentoutuksessa sekä sympaattisen aktivaation vähentämisessä. Kehokeskeisen harjoituksen jälkeen sympaattisen aktivaation taso ei myöskään palannut heti harjoitusta edeltävälle tasolle. Tulevaisuudessa näitä tuloksia voidaan hyödyntää pariterapian vuorovaikutuksen ja muutoksen mekanismien paremmin ymmärtämisessä.

Even though the human physiology has been a subject of scientific interest in psychology for a long time, the psychophysiological reactions in couple therapy have not yet been studied. In this study, four couples in a four-person relationship enrichment intervention, simulating a therapeutic setting, were studied to determine what kinds of psychophysiological responses can be induced with positive and challenging topics or periods of relaxation and if there are significant differences between those responses. The sessions were designed to imitate couple therapy sessions in order to provide control data for the research project The Relational Mind in Events of Change in Multi-actor Therapeutic Dialogs. The couples were asked either positive or challenging questions from four different themes while their and their two instructors’ heartbeat and skin conductance were measured. The sessions also included mindfulness exercises to induce relaxation. Our results showed that the couples’ heart rate and skin conductance level decreased and absolute relaxation vector values increased throughout the sessions. This indicates that the couples relaxed during the sessions and parasympathetic activation increased. The decrease in skin conductance level was visible especially during the relaxation periods, as was an increase in respiratory sinus arrhythmia. This means the mindfulness exercises were efficient in inducing relaxation and decreasing sympathetic activation, especially a body-oriented exercise, after which sympathetic activation did not return immediately to the level preceding the exercise. In the future, these results can help in gaining better understanding of the mechanisms of interaction and change in couple therapy.