Autonomic nervous system responses during a relationship enrichment intervention

Vaikka ihmisten fysiologia on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena psykologiassa jo pitkään, psykofysiologisia reaktioita pariterapiassa ei ole vielä tutkittu. Tässä tutkimuksessa tutkittiin neljää pariskuntaa terapia-asetelman kaltaisessa, neljän henkilön parisuhteen rikastuttamisistunnoissa tarkoituksena selvittää millaisia psykofysiologia vasteita saadaan aikaan myönteisillä ja haastavilla keskustelunaiheilla tai rentoutushetkillä sekä onko näiden vasteiden välillä merkitseviä eroja. Tuottaaksemme kontrolliaineistoa tutkimusprojektille Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä, oli istunnot suunniteltu muistuttamaan pariterapiaistuntoja. Pareille esitettiin joko myönteisiä tai haastavia kysymyksiä neljästä eri teemasta samalla kun heidän ja istunnon kahden ohjaajan sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta mitattiin. Istuntoihin kuului myös mindfulness-harjoituksia, joiden tarkoitus oli saada parit rentoutumaan. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että parien sydämen syketaajuus sekä ihon sähkönjohtavuuden taso laskivat, kun taas absoluuttisen rentoutumisvektorin arvot nousivat istuntojen kuluessa. Tämä viittaa siihen, että parit rentoutuivat istuntojen aikana ja parasympaattinen aktivaatio kasvoi. Ihon sähkönjohtavuuden tason lasku oli parhaiten nähtävissä rentoutushetkien aikana, kuten oli myös respiratorisen sinusarytmian tason nousu. Tämä tarkoittaa sitä, että mindfulness-harjoitukset, etenkin kehokeskeinen harjoitus, olivat tehokkaita rentoutuksessa sekä sympaattisen aktivaation vähentämisessä. Kehokeskeisen harjoituksen jälkeen sympaattisen aktivaation taso ei myöskään palannut heti harjoitusta edeltävälle tasolle. Tulevaisuudessa näitä tuloksia voidaan hyödyntää pariterapian vuorovaikutuksen ja muutoksen mekanismien paremmin ymmärtämisessä.