Punavalkoinen propaganda : vaalistrategiat Kansallisen Kokoomuspuolueen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vaalijulisteissa 1919-1939

Abstract

Tutkimus käsittelee Kansallisen Kokoomuspuolueen sekä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen eduskuntavaalijulisteita vuosina 1919 – 1939. Tutkimus tarkastelee julisteita niiden ilmentämien vaalistrategioiden näkökulmasta. Yksittäisestä julisteesta siis kiinnitetään huomiota siihen, mille kohderyhmälle se on suunnattu, mitä se pyrkii viestimään äänioikeutetuille ja mitä toisille puolueille sekä millaisin keinoin se tätä viestiä välittää. Valittu kahden vuosikymmenen aikajakso mahdollistaa puolueiden strategisissa mieltymyksissä tapahtuvien muutosten havainnoimisen. Se myös antaa mahdollisuuden havainnoida, kuinka puolueet reagoivat erilaisiin historiallisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin. Kahden puolueen rinnakkainen tarkastelu puolestaan osoittaa niiden väliset erot vaalijulisteiden sävyissä, teemoissa ja kohderyhmissä. Julisteiden aikalaisilleen viestittämän sanoman selvittämiseksi on julisteet asetettava historialliseen kontekstiinsa. Tutkimuksessa onkin käytetty puolueiden historiateoksia aikalaisten mielenmaiseman avaamiseksi nykytutkijalle. Julisteiden tulkinnassa käytän apuna erityisesti Roland Barthesin havaintoja kuvan tavoista välittää viestejä. Puolueiden vaalistrategioiden analysoimiseen puolestaan käytän Gunnar Sjöblomin erittelyä puolueiden mahdollisista vaalitavoitteista sekä Sjöblomin äänestäjä- ja propagandatyyppien luokittelua. Tutkittavat julisteet ovat peräisin Työväen Arkistosta sekä Porvarillisen Työn Arkistosta. Arkistointikäytännöt ovat puolueissa olleet vaihtelevia, joten myös säilyneiden julisteiden osuus vaihtelee. Kaikki laaditut julisteet kattava tutkimus lienee nykyisin valitettavasti mahdotonta monien julisteiden hävittyä aikojen saatossa. Tutkimuksen perusteella voi huomata SDP:n olleen aikakauden alussa varsin radikaali puolue, joka suuntasi voimakkaan offensiivisen vaalipropagandansa lähinnä uskolliselle kannattajakunnalleen. Vuosien kuluessa se muutti propagandaansa deklaratiiviseen suuntaan ja kohdensi viestiään enemmän liikkuvien äänestäjien suuntaan. Kokoomus kulki päinvastaiseen suuntaan yrittäen ajanjakson alussa vedota mahdollisimman laajaan äänestäjäkuntaan verrattain deklaratiivisella propagandalla, mutta siirtyen yhä offensiivisempaan suuntaan vanhaan kannattajakuntaansa nojaten. Aikakauden lopulla trendi kääntyi ja puolue siirtyi takaisin hieman vähemmän offensiiviselle linjalle.